25.11.2007

Joulu, joulu, tulossa on...


Laiminlyöjä kyseli, milloin ehtisimme jouluna kylään, että hän voisi sitten järjestää työnsä sen mukaan. Äh. Avokki painosti eilen minua kertomaan edes hänelle, miten paha tilanteeni on. Jos ei muuta, äkilliset tapaamiset mielensärkijän kanssa voisivat jäädä pois, jos laiminlyöjä pääsisi vähän tilanteen tasalle. Mutta ku se on nyt vaan niin hiton vaikeeta. Kun on opetettu siihen, että heikko ei saa olla, niin sitten pitäisi äkkiä lyödä pöytään että on työkyvytön ja syynä on mielensärkijä. Olen loppuun saakka yrittänyt aina esittää mielensärkijälle, että mitä hän tekeekin, sillä ei ole vaikutusta minuun. Ja sitten pitäisi tunnustaa jotain näin suurta. Että onneksi olkoon, onnistuit sittenkin. Eikä minulla edes ole vielä mitään lausuntoa, jossa ongelmani yhdistettäisiin nimenomaan mielensärkijään. Joten laiminlyöjä voi hyvin alkaa heittämään muttia kehiin.

"Mutta ootko sä nyt ihan varma, että tää johtuu (X):stä, eikö tässä voi olla muuta taustalla?"

"Mutta mitäs sun lääkäri on tästä mieltä?"

"Mutta eihän sun psykologis voi määrätä että et enää tapaa (X):sää!"

"Mutta eikös me nyt voitais kuitenki viettää yhteinen joulu, eihän se sua tapa."

Entä jos tappaakin? Avokkikin myöntää, että mielensärkijän tapaaminen laukasee mussa aina ei-niin-miellyttäviä reaktioita, kuten masennuskausia, ahdistuskohtauksia tai yleistä vittumaisuutta. Se on aina yhtä ihanaa, kun mielensärkijä ilmestyy ilman ennakkotietoa ovelle, saapastelee kurakenkiensä kanssa meidän olkkariin ja puhuu ja puhuu ja puhuu ja haukkuu siskoni eikä kukaan taaskaan sano mitään vastaan, paitsi minä. Se on RA-SIT-TA-VAA!

Tänään pitäisi kuitenkin kertoa ja sopia jostain säännöistä laiminlyöjän kanssa, jos hän vain ehtii käydä täällä meillä jossain välissä samalla kun hakee avokkini auttelemaan. En odota innolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)