27.11.2007

Kyläily on ohitse, haluan hirteen


Miten voikin yhden ihmisen kylässäkäynti ahdistaa noin paljon? Laiminlyöjä ehti vasta tänään käymään. Toivottavasti tajusi, etten halua tavata mielensärkijää nyt enkä jouluna lainkaan, enkä ennen kuin psykoterapeuttini/ -logini/ -atrini sitä suosittelee. En saanut kysyttyä mitään, mitä olisin halunnut tietää, kuten miksi sinä annat tämän jatkua, ja miksi et ottanut eroa siitä äijästä jo kauan sitten. Aina, kun aloin puhua tilanteeseeni johtaneista syistä, laiminlyöjä vaihtoi äkkiä puheenaihetta. No, ei sitten. Sainpahan nyt sanottua kuitenkin sen verran että hän tietää edes vähän kuinka huono tilanteeni on. En sitten tiedä, miten paljon meni perille.

Huomenna pitää laiminlyöjää nähdä uudelleen, kun hän haluaa tuoda minulle rahaa että saan pyörääni uudet renkaat että pääsen taas kulkemaan. Pyöräni on autoni.

Nyt pitäisi keksiä jotain tekemistä tälle viikolle, tällä hetkellä ei ole muuta tiedossa kuin kotona pitäisi jaksaa jumpata fysioterapeutin ohjeiden mukaan ja lääkkeet pitäisi ottaa. Ei siis kovin paljoa yhdelle viikolle. Jos tekisi lisää käsitöitä ja lukisi paljon blogeja. Pitäisi myös lukea se psykoterapiaopas jonka psykiatri haluaa minun lukevan. Hemmetti, kun mokoma on lainassa kirjastossa. Otin sitten kaksi muuta kirjaa luettavaksi, joissa oli sana "psykoterapia" otsikossaan. Tuo toinen paljastui kirjaksi terapian historiasta ja tuloksellisuudesta, joista historian tietäminen ei minua paljoa auta, ja terapian tiesin jo valmiiksi tulokselliseksi. Toinen taasen kertoo oireista, joiden hoidossa psykoterapiaa käytetään ja lääkkeiden sivuvaikutuksista. Tunnistin kyllä itsestäni oireita ja sain niille oikeita nimiä, mutta en viisastunut terapiamuodon suhteen. Ei siis ihan nappivalintoja kumpainenkaan. Yritin kyllä kirjastossa katsoa niistä hirmuisista psykiatrian hakuteoksista mitä ne sanovat eri psykoterapioista, mutta joko niissä käytettiin jotain ihme jaottelua, tai sitten psykodynaamisen ja kognitiivisen eroa pidettiin niin ilmiselvänä, ettei sitä selitetty.

Kaverini muuten onnistui käymään sunnuntaina, vaikka bussien myöhästelyn vuoksi hän tulikin tunnin sovitusta myöhässä. Hänen kanssaan puhuin vähän siitä, mitä hänen vanhempansa sanoivat kun hän kertoi heille tilanteestaan ja mistä se johtuu. En valitettavasti saanut selville muuta kuin että kummatkin ovat hyvin pahoillaan, vaikka eihän se näin jälkikäteen auta. Sitten avokki kolisteli jo eteisessä, ja kaverini hermostui ja lähti pian. No, tuokin auttoi minua jo paljon.

Huomenna selviää, onko avokkini äidin syöpä levinnyt. Tietoa odotellessa avokki hajoilee pahasti. Hänellä sentään on ollut onnellinen lapsuus ja yhä hyvät välit vanhempiinsa. Miksi se syöpä iskee aina niihin mukaviin eikä niihin pirullisiin?

Katsottiin muuten eilen leffa Mr. Brooks, jotta avokki sai muuta ajateltavaa. Suosittelen. Perustasoa parempi leffa. Olisi ehkä ollut vielä parempi, jollen olisi kesken kaiken joutunut lähtemään taloyhtiön talkoisiin, jolloin leffa oli tunnin pausella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)