25.11.2007

Valoa!


Avokki "pakotti" minut lähtemään niihin kemuihin sittenkin, ja myönnettävä on, että ihan kivaa siellä oli. Vaikka minun pitikin etukäteen päättää että lähden viimeistään puoli 9 että ehdin vielä kauppaan, että olisi hyvä syy häippästä ennen kuin rupeaa ahdistamaan. Kaverini joka tappaa itseään kiireellä oli todella väsynyt, mutta lähti siitä huolimatta vielä juhlien jatkoillekin. En ymmärrä, miten hän onnistui siinä.

Eilinen meni ostoksilla, jossa meni kirjaimellisesti viimeiset rahat. Tänään sain aikaiseksi viedä tavaraa varastoon. Nyt varastokoppi on taas siihen malliin räjähtämispisteessä, että jostakin pitäisi luopua. Mutta kun kaikki on aina niin tarpeellista ja ihanaa. Kuten vanhat pehmolelut, joita on pakko säilyttää. Ja vieraiden varalta pitää olla varapatja, jota käyttävät enimmäkseen naapurimme. Tulevaa kesää varten hankin halpatavaran loppuunmyynnistä kaikkea tarpeellista, kuten taimikasvatusruukkuja. Miksi minä olen tämmönen Homssu? Suhteeni tavaraan on kyllä aika kaksijakoinen. Joskus hekumoin ajatuksella lahjoittaa kaikki roina pois, mutta avokki varmaan vastustaisi. Myydäkin voisi, mutta minä olen niin huono siinä. En arvosta tavaraa tarpeeksi. Laitan kaikelle niin pienen hinnan kirpputorillakin, että olen kohta pulassa viiden sentin kolikoiden kanssa. Myyn ja lahjoitan antiikkiakin melkein ilmaiseksi, usein muistamatta että näistähän tais joku sanoa että nää on Pioni-laseja (?) tai että nää on Iittalan tuotantoa 60-luvulta. Olkoon mitä on, jos ne on rumia ja/tai epäkäytännöllisiä, pois!

Kaverikin motkotti minulle tuossa joku päivä siitä, että pitäisi ensin laskea, mitä on johonkin itse investoinut, ja sitten vasta laittaa hinta. Mutta jos myisin vanhaa pyöränromuani siihen hintaan, mitä sen lukuisat jarruhuollot ovat maksaneet, ei sitä kukaan kyllä ostaisi... Toisaalta, jos päätän haluta jonkun tavaran, se on pakko saada, maksoi mitä maksoi. Ja vaikka olen onnistunut tinkimisessä jopa Indiskassa, tavallisesti loppusumma tuntuu karkaavan käsistä, enkä enää ostosten kassaan lyömisen jälkeen kehtaa sanoa, et sori, meni yli, jos jättäiski jotain pois. Sitten syödään makaronia ja papuja loppukuu.

Eipä tainnut jäädä epäselväksi, miksi oon köyhä. No, ainaki ihmiset ilahtuu, kun löytää jotain tosi halvalla. Vaikkakin viime aikoina oon alkanu tehä sitä että oon lahjottanu sellasille firmoille tavaraa, jotka haluaa saadakki voittoa, ettei kaikki aina menis ilmaseks eteenpäin. Vaikka eihän se mua auta. Vaikka lahjottais SPR:lle vuodessa 500€:n edestä tavaraa, niiltä ei saa alennusta senttiäkään, jos jotain ostaa sitten niiltä (testattu). Pitäis niittenki lanseerata joku bonus-järjestelmä. Kaikilla muillahan alkaa jo semmonen ollakkin.

Kiireinen kaverini puhui, että voisi tänään ehtiä tulla, kun joutui keskiviikkona perumaan, mutta ei ole taaskaan hänestä kuulunut. Jos purkaisi ärsyyntymisensä viikkosiivoukseen. Ja niitä fysioterapeutin jumppaohjeitaki pitäis taas tänään seurata.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)