22.12.2007

2880 rakettia


Kaveri lähetti tänään tekstarin, että hän on hoitanut kaiken tarpeellisen vuoden viimeistä päivää varten, mukaan lukien raketit. Hänellä on ilmeisesti jossain kohtaa suhteellisuuden taju kadonnut, sillä meidän pitää räjäyttää taivaan tuuliin uuden vuoden yönä 2880 rakettia. Huh! Hommahan käy ihan työstä. Ainakaan eivät lopu kesken. En muista yhtäkään vuotta, että raketteja olisi ollut noin monta. Tod. näk. luku vielä kasvaa, sillä avokkini tuntien hänenkin on pakko hankkia joku kunnon paukku. Onneksi vietämme uuden vuoden keskellä ei mitään erämökissä, jossa ei ole edes sisävessaa. Jos saamme sytytettyä tuolla rakettimäärällä jotain, ei tarvitse pelätä että naapuritkin palavat. Korkeintaan oravat saattavat valittaa.

Sain yhden joululahjan jo eilen, koska avokki tarvitsi apua sen kantamisessa kotiin asti. Ompelukoneen! Luulin ennen, että ompeleminen on vaikeaa, mutta nyt on käynyt ilmi että helpompaa ei olekaan, kunhan kone on kunnollinen. Avokki kyselee jatkuvasti, milloin hän pääsee kokeilemaan tuota, mutta minun täytyy ensin tehdä nämä kerääntyneet käsityöt, jotka ovat odotelleet sitä että saan koneen jostakin lainaan. Ja pitäähän sitä kokeilla tuon koneen kaikkia ominaisuuksia. Mokoma osaa ommella napinläven ihan itse, ja vielä oikean kokoisenkin, mitä kauppias hehkutti ja ihan syystäkin. Kauppias oli muuten ihan Tony Sopranosin näköinen, mikä huvitti minua kaupassa vähän liikaakin. Nyt en vain tiedä, miten avokkia kiittäisi tuosta lahjasta. Minä en kyllä ole hankkinut hänelle mitään noin hienoa tai kallista (400€!). Eikä opiskelijalla paljoa ole varaakaan tuommoista summaa laittaa yksittäiseen lahjaan.

Mutta nyt ei ole ahdistanut, kun olen ollut niin iloinen tuosta koneesta. Lisäksi on ollut paljon puuhaa pitämään mut kiireisenä enkä oo ehtinyt ahdistua. Vähän kyllä mietityttää miten selviän maaliskuun alkuun, mutta selvisinhän minä siitäkin että odottelin kesäkuun ja heinäkuun sitä että joku soittaisi että pääsisin psykologille. Silloin kyllä shoppailin itseni meilkein rahattomaksi, että olisi aina jotain muuta ajateltavaa. Toivottavasti nyt ei käy niin, minulla ei ole tällä hetkellä enää euron euroa tililläni, avokki joutuu maksamaan jouluruuatkin.

Tunnen itseni mummoksi, kun nykyään pitää ottaa kahteen eri otteeseen joka päivä lääkkeitä. Yksi masennuslääke joka korjaa myös vuorokausirytmiä (=2 tabua) ja tunti sen jälkeen toinen tabu, joka pitää vatsani kurissa, ettei se hapoillaan sulata suolistoani. Jos unohtaa ensimmäiset tabut, seuraavana päivänä pää räjähtää, enkä saa unta illalla. Jos unohtaa vatsatabun, ei voi syödä seuraavana päivänä pipareita, suklaata tai mitään mikä on puuroa vahvempaa. Samoin voi unohtaa appelsiinimehun ja mustan teen. Psyykkiset ongelmat voisivat pysyä vain psyykkisinä, ei fyysisinä ongelmina, niin olo olisi paljon ihanampaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)