29.12.2007

Hyvää huomenta!


Kirjoittaminen rauhoittaa, samoin kuin Psykoterapiaoppaan lukeminen. Ihan hyvä näin, ehkä selviän sittenkin sinne 9. päivään asti. Ehkä selviän jopa sinne maaliskuun alkuunkin (vaikka en tiedäkään, mitä "ei selviäminen" tarkoittaisi). Piristynyt mieliala voi johtua ainakin siiitä, että näin pitkästä aikaa mukavia unia, ja nukuinkin enää vain 10 tuntia. En enää 12 tai 14 tuntia, vain 10. Ehkä se tästä vähitellen. Pitäisi vain lopettaa tämä, että en ota lääkkeitä illalla oikeaan aikaan, valvon ihan liian pitkään ja sitten nukun puolet päivästä. Varsinkin nyt kun mielensärkijä vieläkin tykkää istua sen kirkasvalolampun päällä, jota oikeasti tarvitsisin tämän vuorokausirytmini korjaamiseen. Ehkä masennuskin hieman helpottaisi, jos ei tarttisi pimeässä istua.

Tänään pitäisi katsoa paljon leffoja, että saa nuo joskus palautettua katsottuina Filmariin. Tällä hetkellä pyörii Pianisti. En olisi ottanut tätä, jos olisin tajunnut lukea takakansitekstiä sen verran, että tässä kerrotaan taas juutalaisten kurjasta kohtelusta natsien vallan alla. Näitä leffoja on tullut katsottua jo vähän liian monta. Jos sellaisia leffoja ei vielä ole nähnyt liikaa, suosittelen kyllä. Naisten piha ei ollut kovin hyvä, liian kliseinen amerikkalaisten versio Kiinasta, sen kulttuurista ja tavoista. Totta kai nelikymppinen sukujen sopimuksella naitettu kiinalainen nainen rakastuu ensimmäiseen kaupunkiin saapuvaan amerikkalaiseen lähetyssaarnaajaan, vieläpä niin kovasti ettei edes syttyvä sota estä häntä hylkäämästä perhettään ja juoksentelemasta ympäri kaupunkia kuin päätön kana yhden pepsodent-hymyn omaavan äijän perässä, jonka näyttelijäntyötä ei kyllä voi kehua. Leffa yritti nojata siihen, että kiinalaisesta kulttuurista löytyy paljon kaunista ja outoja tapoja, jotka kiehtoisivat katsojaa sen verran ettei ihan pystyyn nukahtaisi. Mutta kun olen katsonut sen verran kiinalaisia elokuvia, että ymmärrän jotain sikäläisestä tapakulttuurista, amerikkalaistettu Kiina lähinnä nauratti. Totta kai kiljuva ja riehuva amerikkalainen mies päästetään naisten asuntiloihin, annetaan tämän riisua talon vanha rouva ja vieläpä työnnellä käsiään tämän kohtuun korjaamaan syntyvän lapsen asentoa, kunhan vain tuo amerikkalainen mies huutaa tarpeeksi lujaa olevansa lääkäri. Totta kai jokainen kiinalainen nainen, joka ei jatkuvasti kilju miehen olevan amerikkalainen, rakastuu tähän, kunhan mies vain vähän selittää kuinka maa kiertää aurinkoa.

Tuosta vuodatuksesta voisi ehkä päätellä, että olen lopen kyllästynyt amerikkalaisiin elokuviin (siis Hollywood-moskaan, tehdään siellä hyviäkin leffoja, ne vain harvemmin ovat sitä valtavirtaa). Niissä muiden kulttuurien tavat ovat aina vain hauskoja yksityiskohtia, jotka parhaimmillaan sopivasti hankaloittavat päähenkilön toimintaa. Amerikkalaisten muutaman sadan vuoden ikäinen kulttuuri tietää ja osaa aina kaiken paremmin, kuin minkä muun tahansa maan monituhatvuotinen kulttuuri ikinä.

Tänään voisi leffojen katsomisen lisäksi pistää asialistalle ruuan laittamisen, puhelimen akun lataamisen ja jos joskus saisi pukeuduttua ja syötyäkin. Saa nähdä, kuinka onnistuu. Paljon tekemistä. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)