19.12.2007

Joulushoppailuangstia


Synttärit oli ja meni. Vieraita tulikin sitten loppujen lopuksi tupa täyteen kun sana oli kiertänyt. Onneksi olin antanut etukäteen aikarajan jolloin pitää häippästä, niin jaksoin juhlien loppuun.

Eilen sitten tapasin terapeuttini ensimmäistä kertaa. Pidin hänestä, joten tehtiin heti sopimus hoidon aloittamisesta. Ainoa ikävä yllätys oli, että hän ei pystykään aloittamaan terapiaani ennen maaliskuuta. Piti siis heti samantien käydä varaamassa psykologiltani lisäaikoja, etten jää yksin ensi vuoden alusta. Terapeuttini mielestä tilanteeni on vakava, ja hoito olisi aloitettava mahdollisimman pian että minusta vielä saadaan työkykyinen. Hoito on siis keskusteluhoitoa, jonka tarkoitus on saada minut tekemään surutyötä kamalan lapsuuteni takia. Jos saisin sen surutyön tehtyä, ehkä minusta sitten tulisi jotenkin eheä enkä enää haluaisi kuolla koko ajan. Olisi mukavaa edes saada kokea elämäniloa pitkästä aikaa...

Tänään käytiin sitten laiminlyöjän kanssa "jouluostoksilla" jos tarttisin jotain. Kävikin sitten niin, että kun olin ottanut kaupassa sen mitä tarvitsin, minun täytyikin itse maksaa se. Nyt on sitten rahat loppu, mutta ainakaan en palellu pakkasilla. Ahdisti muutenkin tuo reissu (eli teki mieli raapia kurkku auki ja vuotaa kuiviin), varsinkin kun laiminlyöjä vaati että käymme vielä heilläkin. Siskoni, joka oli myös mukana, pelkäsi koko ajan että mielensärkijä palaa kotiin, joten käynti oli hyvin pikainen. Onneksi olin sopinut kaverini kanssa että hän tulee meille, eikä vierailua voinut venyttää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)