27.12.2007

Maailma tuhoutui, yksi eloonjäänyt


No niin. Nyt se tapahtui. Avokilla hajos pää tänään, ja itku-huuto-raivarin ja hirmusen riidan jälkeen hän lähti sitten vanhempiensa luokse. Ei kestänyt enää sitä että kotonakaan ei saa olla rauhassa. Syy: sisko asuu täällä, ja minun sukulaisistani ei saa sen vertaa irti että tietäisi milloin ne tulee kylään. Hän kun oli ilmoittanut minulle olevansa loman tarpeessa jo marraskuussa, ja sitten minä estän kaikin tavoin häntä lepäämästä. Otan siskon tänne ja yritän saada laiminlyöjän tuomaan nuorimman sisaruksenikin käymään. Huoh. Hän pikapakkasi ja hyppäsi ensimmäiseen junaan. Sovittiin, että hän palaa kun siskoni on häipynyt meiltä ja minä olen lähtenyt mummolaan kyläilemään joksikin aikaa.

Kun tuo ei olisi riittänyt, mummo soitti minulle niin että hyppäsin suoraan sängystä puhelimeen. He tulevat nyt, enkä minä voi sille mitään. No tulkoot. Mutta pitääkö se tehdä nyt, kun avokki on itkenyt paitani märäksi ja minä olen ihan rikki?

Sukulaiset änkivät ovesta sisään samalla kun avokkini änkeytyi ovesta kasseineen ulos. Mummoni tietysti halusi tietää miksi avokkini lähtee pois kun tulee vieraita. Minä valitin sitten heille että voisivat arvostaa meitä ja meidän kotia edes sen verran että ilmoittaisivat etukäteen tulevatko kylään ja jos tulevat, niin milloin. Se oli laiminlyöjän mielestä kohtuuton vaatimus. Sitten alkoi puhe joululahjoista. Minun kuulemma yhä pitäisi tulla hakemaan ne. Kun kieltäydyin ja toistin etten halua tavata mielensärkijää, mummoni aloitti että "kun se on kuitenkin sinun isäs...". Siinä vaiheessa minulla keitti, ja huusin mummolleni, mitä en ole ikinä ennen tehnyt. Yritin saada sanotuksi että minä en voi tavata sitä ihmistä, kun kroppa hajoo jo näin etäällä, mutta en ole ihan varma mitä sanoin.

Koko vierailusta jäi varmasti kaikille paha maku suuhun. Laiminlyöjä yritti vajota nojatuolinsa lävitse ja murjotti, enkä saanut hänestä irti mitään kun yritin kysellä maksaisivatko he edes sen osan jota Kela ei maksa siskolleni, niin tämän ei tarvitsisi käydä töissä. Mummoni yritti tähän kohtaan sanoa, että hän on sentään tukenut neljä lasta maailmalle, mutta veljeni (joka näytti ja vaikutti siltä kuin olisi vetänyt ison satsin piristeitä) alkoi saarnaamaan siihen kuinka silloin oli eri ajat.

Sitten siskolleni soitettiin, että pääsetkö nyt heti töihin. Piti äkkiä polkaista hänelle eväät ja muut tavarat mukaan ja hän lensi ovesta ulos. Sitten lähtivät muutkin sukulaiset. Sen verran sain edes sovittua veljeni kanssa että hän pitää mielensärkijän kurissa siskoni muuttopäivänä. Hyvä edes niin.

Vierailun jälkeen olin sitten jo niin sekasin, että piti juosta asuntoa ympäri ja hakata itseään käsillä rintaan ennen kuin rauhoituin sen verran että sain soitettua muuttoauton siskolleni ja selvitettyä milloin hän saisi avaimet. Sitten oli pakko purkautua jollekin kaverille, mutta ainoa joka vastasi irkin kautta on hänkin ihan rikki. Joten ei muuta kuin suklaata kilo naamaan ja kirjoittamaan tänne blogiin.

Nyt mietin kehtaisinko soittaa psykologilleni, vai saisinko itseni rauhoittumaan jollain muulla tavalla. Siskoni tavaratkin pitäisi saada jotenkin pakattua siellä päässä, että ei tarvitsisi pakata niitä muuttoauton ajaessa pihaan. Eli pitäisi soittaa veljelleni josko hän viitsisi pakata ne romppeet mustiin jätesäkkeihin valmiiksi.

Ja minä kun toivoin että tästä joulusta olisi tullut mukava ja rauhallinen, olisin voinut uudelleen vähän lähentyä siskoni kanssa, avokkinikin olisi tutustunut häneen vähän paremmin... Oltaisiin kerrankin voitu viettää joulu tappelematta (mikä oli vakio aina mielensärkijän kanssa), mutta ei. Hemmetti, miten minä onnistuin sössimään kaiken näin täydellisesti? Ainoa asia millä tässä voi lohduttautua, on se että avokki lupasi olla jättämättä minua kaiken tämän jälkeenkin, mutta miten ihmeessä hän selviää ensi keväästä, kun oireeni pahenevat jatkuvasti, eikä hän pääse rauhoittumaan lainkaan kotonakaan, kun minä olen jatkuvasti ihan vereslihalla.

Jos olisin viiltelyyn taipuvainen, olisin varmaan jo vetänyt ranteet auki, mutta kun ei. Sullotaan tämäkin vain sitten sisään jonnekin nättiin pakettiin jonka voi sitten avata psykologilla 9.1. Nyt tuntuu etten selviä edes sinne saakka. Aaargh.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)