29.12.2007

Sormet liimassa


Päätin askarrella vanhasta kierrekantisesta vihkosta siskolleni reseptikirjan (tuparilahjaksi). Keräsin siihen mummolta saamiani ruokareseptejä sekä omia suosikkejani. Nyt koko kämppä haisee liimalta, mutta päivän projekti on valmis. Käytiin tänään allekirjoittamassa vuokrasopimus ja hakemassa avain. Kävin katsomassa siskon tulevaa asuntoakin (sisko lähti töihin). Hyvältä paikalta vaikutti, vaikka vain ulkoa päin kävin kurkkimassa. Nyt tiedän minne opastaa muuttoauto, ja missä kerroksessa kämppä on. Hyvä että on alimmassa, niin ei tarvitse sitä himoisoa ja painavaa metallirunkoista sänkyä, joka siskollani on, raahata yhtään portaikkoa. Varsinkin kun talossa ei ole hissiä. Siskoni opiskelupaikkaan sieltä on alle viiden minsan kävely, mikä on mukavaa, kun ei tarvitse bussikorttiin hankkia rahaa.

Siskoni on saanut jo kolme työpaikkaa (yksi kesätyö, yksi keikkatyö ja yksi jossa voi käydä nyt kun on koulusta lomalla), joista tuossa jälkimmäisessä yrittää saada rahat ensimmäiseen vuokraan ja velkojen maksuun meille. Minä ja avokki ollaan jouduttu nyt hieman auttamaan häntä rahallisesti, kun laiminlyöjä on yhteistyöhaluton, varsinkin mitä tulee rahan antamiseen. Ja mielensärkijän mielestä on ihan hullua, että siskoni muuttaa heiltä pois, kun ihan yhtä hyvin hän voisi asua siellä. Niin vissiin. Siskoni on jo paljon rennompi ja iloisempi, kun päivittäinen väkivallan (henkisen ja ruumiillisen) uhka on poissa. Vaikka muille sukulaisille sitä onkin hyvä selitellä, kun he eivät ikinä näe siskoani sellaisena. Aina kun laiminlyöjä on paikalla, siskoni muuttuu mykäksi mytyksi nurkassa joka yrittää kadota näkyvistä. Jos mielensärkijä olisi paikalla, hän katoaisi paikalta. Onneksi mielensärkijä on tajunnut pysyä poissa kotioveltamme.

Jotain kyllä kertoo se, ettei siskoni halua kertoa vanhemmilleen uutta osoitettaan. Mistä mummo on taas kauhuissaan, mutta sille ei voi mitään.

Kävin tänään kaupoillakin, mutta vielä ei ollut alennettu yhtäkään niistä tavaroista, mitä olen ajatellut ostaa. Minulla on vähän semmoinen taktiikka noiden alennusmyyntien suhteen, että käyn ennen niitä katsomassa mitä on tarjolla ja pistän ylös mieleeni mitä voisi hankkia sitten alesta. Jos unohdan muistiin merkitsemäni tavarat, en sitten oikeasti tarvinnut niitä. Jos ne loppuvat ennen alennusmyyntejä, ne eivät sitten olleet tarkoitettu minulle. Nyt saikulla on lisäksi hyvää aikaa käydä samassa kaupassa monena päivänä katsomassa kuinka hinta laskee päivä päivältä. Huono puoli tässä taktiikassa on sitten se, että tulee poimittua alekoreista vähän kaikkea sellaista, mitä ei nyt välttämättä niin tarvitsisi.

Toisaalta nyt taas inhoan kaikkea tavaraa ja yritän lahjottaa siskolleni kaiken mitä meillä on kaksi. Kun tilaa on vajaa 50 neliötä, sekin että on neljät verhot samaan ikkunaan, alkaa tuntua liialta. Toisaalta osaan vielä vastata totuudenmukaisesti siihen, kuinka monet villasukat minulla on (3 paria) tai kuinka monta vispilää meillä on (2), joten eiköhän näitä kaikkia käytetäkin ainakin joskus. Jotenkin vain alkaa ahdistamaan että sitä roinaa on kuitenkin liikaa. En halua asunnostani samanlaista pesää kuin mielensärkijän asunto on. Siitä ei kyllä taida olla pelkoa niin kauan kun pystyn heittämään tavaraa poiskin. :)

Olipas taas diipadaapaa tuon eilisen analysoinnin jälkeen, mutta ei sitä aina jaksa pohtia syntyjä syviä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)