28.12.2007

"Onnelliset tunnit alkaa viimein väsyttää"


Np: Apulanta - Käännä se pois. Itkin ja huusin vihdoin tuskaani pihalle. Helpotti vähän. Sekin helpotti, että sain juteltua siskoni kanssa kun hän pääsi töistä tänään. Haukuimme yhdessä mielensärkijää, ja muistin paljon sellaista, jota en paljoa halua muistella.

Tiedättekö, miltä tuntuu kun jokainen opettaja kehuu uutta todistustasi, ja luokkakaverisi ihmettelevät hyvää keskiarvoasi? Tiedättekö, miltä tuntuu mennä sellaisen todistuksen kanssa mielensärkijän eteen ja toivoa kehuja? Kun niitä kehuja ei ikinä tullut. Jos numero oli muu kuin kymppi, aina kysyttiin, miksei se ole kymppi. Jos se oli kymppi, kysyttiin, mikseivät kaikki muutkin olleet kymppejä. Lopulta annoin periksi, ja aloin uskoa olevani tyhmä, laiska ja saamaton.

Tiedättekö, miltä tuntuu kun saa ensimmäisen kerran luvan kutsua kaksi kaveria yökylään? Tiedättekö, miltä tuntuu, kun laiminlyöjä rupeaa vieraiden saavuttua ovelle kiljua, että näitä ei saa päästää sisään, koska niillä onkin mustat nahkatakit ja tytöllä mustaa kajalia? Ja sitten joudut muistuttamaan, että vieraat ovat tulleet kolmensadan kilometrin päästä, ja että vierailusta on sovittu jo viikkoja etukäteen? Ja joudut salakuljettamaan kavereillesi jopa lakanat ja antamaan heille ruokaa salaa niin kauan kuin vierailua jatkuu?

Muistan, kun vahingossa sain värjättyä avokkini kalleimman paidan keltaiseksi. Olin aivan varma, että kun hän pääsee kotiin, saan hirmuisen raivoamisen osakseni ja olin jo valmiiksi kauhuissani. Kuitenkin kun hän vihdoin tuli kotiin, hän vain totesi että aina voi ostaa uuden. Olin kuin puulla päähän löyty. Kun on niin tottunut siihen, että minkä tahansa hajoaminen tai muu pieni elämän vastoinkäyminen on hirmuisen raivokohtauksen laukaisija, päinvastaiseen ei meinaa tottua.

Miksi minulla on täytynyt olla niin kamala lapsuus? Itkemisen jälkeen pitää juoda paljon vettä ettei päätä ala särkeä, ja sitten tulee kylmä. Ja kaikki nenäliinat pitää huomenna pistää pesuun...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)