30.1.2008

Aikaansaava, minäkö?

Eilen sain aikaiseksi kirjoittaa työhakemuksen yhteen firmaan. Sikäli ihana työ, että töitä voisi tehdä vaihtelevasti sen mukaan miten itselle sopii. Välillä olisi lyhyempiä, välillä pidempiä päiviä säännöllisen epäsäännöllisesti. Palkkakin olisi tarpeeksi iso, että sillä voisi elää. Vielä kun olisivat pelästymättä sitä että olen sairauslomalla, ja toteaisivat että meriittini ovat siitä huolimatta työhön sopivat.

Nyt pitäisi saada aikaiseksi puettua kunnolla, että voisin lähteä ovesta ulos apteekkia kohti. Pyykkiäkin pitäisi pestä. Ei vaihteeksi huvita yh-tään. Yritän inspiroitua edes tuonne apteekkiin saakka sillä, että eilen illalla ahdisti taas niin ahdistavan pitkään. Ja huomenna ei pääse urheilemaan, jos ei nyt pese pyykkiä. Ja jos en pääse urheilemaan, siitähän se pää vasta hajoaakin. Varsinkin kun nyt jätettiin edellinen lääke pois. Pelkään koko ajan, että nyt seuraa joku romahdus, kun en enää syö sitä. Vatsakin oireili eilen illalla ikävästi, kun en ole happosalpaajia ostanut lisää. Kahden viikon tauko: ei hyvä. Jos ei seuraavakaan kuuri auta, pitää alistua siihen että lääkärisetä työntää kameran vatsaan. Aargh. Yritän kaikkeni ettei siihen päädyttäisi. Oksennan melkein jo silloin kun lääkäri tahtoo pyyhkiä pumpulitikulla suun takaosaa todetakseen ettei se ole angiina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)