17.2.2008

Ahdistaa!


Kävin tänään kaverin kanssa kävelyllä. Tunnin sosiaalisuus oli niin kuluttavaa, että itkin loppumatkan kotiin kun kaveri lähti kotiinsa. Tai en itkenyt, mutta vettä valui silmistä. Jatkuva ahdistus ei ole mukavaa. Keskustelin siitä kaverinikin kanssa. Hän oli kanssani siitä samaa mieltä, että kenenkään, joka ei ole kokenut mielenterveydellisiä ongelmia, ei ole mahdollista ymmärtää miten se elämään vaikuttaa. Sama jos yrittäisi selittää flunssaa ihmiselle joka ei ole ikinä ollut päivääkään sairaana. Kävelyn lisäksi olen tänään saanut aikaiseksi syödä kaksi ateriaa, pelattua sims2:sta ja katsottua televisiota. Olin jo tunti sitten aivan rätti, mutta en saa nukahdettua. Olen viime aikoina ollut hirmu väsynyt, vaikken tee muuta kuin mieti ja vatvo vanhoja. Lasken päiviä terapian alkuun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)