28.2.2008

Päättömästi ajassa


Näin yhtenä yönä (älkää vain kysykö, minä yönä, millä viikolla tai missä kuussa) unta, jossa olin siskoni kanssa olkkarissa. Äkkiä suurikokoinen laulujoutsen törmäsi olkkarin ikkunaan. Kauhistuin. Lintu jäi räpistelemään ikkunan ulkopuolelle, ja yritin keksiä miten nyt pitäisi toimia. Uni on jollain tavalla tärkeä, mutta millä tavalla, sitä en osaa sanoa. Laulujoutsen on lempilintuni, ja yhdistän sen rauhallisuuteen ja mukaviin muistoihin. Sen laulu herättää minussa aina haikeutta. Mutta mikä viesti sisältyy siihen, että rauhallisuuden symboli törmää ikkunaani ja jää siihen räpistelemään?

Aikakäsitykseni on yhä ihan solmussa. Puhuttiin avokin kanssa siitä mitä tapahtui viime vappuna. En muistanut enää yhtään. Vihdoin muistin (pienen johdattelun jälkeen) mitä tein toissa vappuna. Avokki joutui kertomaan sen, mitä viime vappuna tapahtui. Mieleeni muistui vain joku ihme konsertti, mutta ei ollut aavistustakaan, milloin se oli. Viime kesänä? Toissa kesänä?

Mitä tapahtui viime synttäreilläni? Juhlinko niitä? Olikohan hyvät bileet? Milloin olen juhlinut viimeksi synttäreitäni? Milloin olen viimeksi käynyt jonkun toisen synttäreillä? Juhliiko niitä enää kukaan?

Jos muistan, mitä tein eilen ja mitä olen tehnyt tänään, voin olla jo ihan tyytyväinen. Siitä taaksepäin kaikki menee sotkuun ja solmuun. En muista missä järjestyksessä mikäkin tapahtui, mitä tein ennen sitä, mikä vuosi silloin oli. Miksi ihmeessä minun muistini ei pelaa? En muista edes, mitä olen jo blogiini kirjoittanut ja mitä en. Olen välillä ihan varma, että olen jo tästä ja tästä puhunut, ja jätän sen pois merkinnöistäni. Sitten kun taas kelaan taaksepäin, huomaan etten ole puhunut asiasta yhtään mitään. Minä tahdon kirkkaan mielen ja hyvän muistin. Hävettää, kun kaikki tapaamisetkin pitää kirjoittaa useampaan paikkaan, tai unohdan. Avokkikin joutuu välillä kyselemään että millonkas sinulla on se ja se, ja minä joudun katsomaan kalenterista. Huomenna, näemmä. Hyvä että huomasin tänään, enkä vasta huomenna. Kerran olen psykologille mennyt niin, että heräsin aamulla tuntia etukäteen, ja satuin katsomaan kalenteriani. Hemmetti, se onkin jo tänään, tunnin päästä. Kai tässä pitäisi sitten alkaa lähteä sinne päin.

Varmasti jää niitä terapiaistuntojakin välistä tällä menolla, kun en vain muista. Toivotaan, ettei niin käy kovin usein, tulee kalliiksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)