20.2.2008

Sapettaa


Nyt en ole hetkeen kirjoitellut, kun on selvitetty mikä vatsaa vaivaa. Tähystyksessä kävi ilmi ettei happo-ongelmaa ole, ja että mahalaukku näytti terveeltä. Varma tulos saadaan vasta koepaloista, mutta vaikutti, että varsinainen ongelma olisi sappirakossa. Vatsani nimittäin lainehti vihreää sappea, joka pyrkii väärään suuntaan. Perjantaina pääsen ultraääneen, jossa pitäisi selvitä millainen ongelma sappirakossa on. Onhan meidän suvussa kaikilla naisilla ollut sappikiviä yli kuusikymppisenä, mutta minä olen vielä hirmu nuori. Lääkärikin epäili, ettei siellä mitään kiviä olisi, näin nuorella. Mutta jos on, pääsen varmasti heti leikkauspöydälle. Vanhemmalla ihmisellä kivien kasvamista saatettaisiin ensin seurata. Jotain hyvää siis tässäkin.

Oireina on ollut tähän mennessä:

Sunnuntaina alkoi nousta sappea suuhun, mutten tunnistanut maun perusteella mitä se oli. Pesin hampaat, mutta ei auttanut.

Maanantaina tunnistin sapen maun, sillä se oli aamulla niin voimakas. Kävin vatsan tähystyksessä.

Tiistaina iski ensimmäinen kipukohtaus. Tätä ennen oli vain polttelua vatsassa oikealla puolella. Ei tuo kohtaus vielä kovin paha ollut, mutta sai se taittumaan kaksinkerroin kesken kävelylenkin.

Nyt on mennyt hyvin, kun en ole käyttänyt ruuanlaitossa mitään öljyjä, jättänyt voin pois voileivästä ja vältellyt muutenkin kaikkea rasvaista (juusto, suklaa tms.). Eli ruokana on ollut tyyliin keitettyä perunaa ja höyrytettyjä kasviksia rasvattoman maidon kanssa. Lisäksi pitää syödä vähän kerrallaan (määrä vastaa noin yhtä appelsiinia/ateria) ja hitaasti. Makoilemista pitää välttää ja juoda pitää runsaasti että sappi valuisi oikeaan suuntaan eli alaspäin. Varsinkin ruuan jälkeen pitäisi olla pystyasennossa, parasta olisi kävellä vähän.

Muuten on ollut nyt aika huono olo. Jos vatsa ei toimi, ei toimi oikein mikään kun ei saa syötyä paljoakaan. Ja ruoka ei oikein maistu miltään kun mausteitakaan ei paljoa voi käyttää. Nyt olen enimmäkseen pelannut Simssiä päivisin ja katsellut lisäksi televisiota. Se, että se kipukohtaus iski juuri silloin kun vihdoin päätin lähteä kävelylle, ei ole mitenkään rohkaissut liikkumaan. En uskalla edes uimaan lähteä.

Sitten pitäisi vielä varata psykiatrilta soittoaika että saisi nostettua tuota ahdistuslääkkeen annostusta. Ahdistaa yhä. Herään vieläkin niin että ensimmäinen ajatus on "Haluan kuolla". Hyvää päivänjatkoa vain sinullekin, alitajunta.

Miksi televisiossa ei tunnuta nykyään mainostavan kuin suklaavanukasta ja suklaakeksejä?

En ole vieläkään muuten saanut tämän kuun tukipäätöksiä. Kelalla (ah, Kela<3!) on joku uusi systeemi nyt, ja paperini kiertävät jonkun tosi kiireisen lääkärin kautta, eli kestää. Onneksi avokilla on säästöjä. Muuten ei olisi edes lääkkeisiin varaa. Saati sitten takseihin, kun pitää lähteä vatsaa tutkituttamaan. Ihanaa, kun ennen kaikkia tutkimuksia pitää paastota tuntikaupalla. Kun muutenkin syö vähän, pitkä paasto vie kyllä energian niin vähiin ettei sitten pyöräillä tai kävellä minnekään ilman aivan hirveää oloa ja kipuja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)