5.2.2008

Taas pohdintaa


Eilen kävin psykologia kattomassa, joten yöllä iski sitten kauhea ahdistus, eikä sitten nukuttu. Avokki parka nuokkuu nyt, eikä jaksanut edes lähteä töihin.

Psykologin kanssa oli puhetta siitä, miksei laiminlyöjä jättänyt mielensärkijää ajoissa. Psykologini arveli, että irroittautuminen olisi pitänyt tehdä hyvin aikaisessa vaiheessa (jolloin ehkä saattoi ajatella muuttavansa mielensärkijää), ja on nyt jo mahdotonta. Hänen sanojensa mukaan on erittäin vaikeaa jättää joku, jonka kokee kärsivän. No, kärsivän esittämisen mielensärkijä osaa. Samoin kuin toisen sitomisen itseensä samalla kun tuhoaa tämän itsetunnon. Laiminlyöjähän ei enää kykene pysymään omassa mielipiteessään, vaan vaihtaa sitä heti kun mielensärkijä on eri mieltä. Minä taasen koen sen hirvittävänä petoksena, että laiminlyöjä ei pysy kannassaan, vaikka kuinka olisi etukäteen puolustanut sitä minulle. Taas yksi petos, josta on vaikea päästä yli.

Toinen petos on se, ettei hän ole suojellut meitä lapsia. Hän on vain paennut töihin silloin kun me olemme joutuneet sen hullun armoille. Se, että näkee painajaisia joissa mielensärkijä tappaa meidät kaikki vielä vuosi kotoa muuttamisen jälkeen, ei kerro kovin terveestä perheestä. Olo, että hän pystyy mihin tahansa, eikä kukaan estä sitä, on kamala. Voi kun olisin silloin nuorempana tiennyt minkä nyt tiedän, ja olisin marssinut lastensuojeluviranomaisten puheille.

Viime öinen ahdistuskohtaus alkoi sitten siitä, etten tiedä miten toimisin nuorimman sisarukseni suhteen. Onko se parempi, että hänet otetaan huostaan, vai se että hän jäisi sen hullun talouteen? Kun kuitenkin minussa on nyt herännyt (mieletön) toivo siitä, että laiminlyöjä ja etenkin mielensärkijä pääsisivät hoitoon, ja nuorimmainen voisi saada sen lapsuuden joka meiltä muilta vietiin. Olisipa kristallipallo, että voisi ennustaa. Joka tapauksessa kumpikin tarkottaisi sitä, että pitäisi soittaa lastensuojeluviranomaisille. Minä en voi pakottaa ketään hoitoon, mutta ehkä se että viranomainen pakottaa joko perheneuvolaan tai ottaa lapsen huostaan, voisi saada jotain aikaan.

Mutta ei minusta ole tekemään mitään, olenhan kurjin kaikista ja erehtyväinen ihminen. En saisi sotkeutua toisten elämään, varsinkaan mielensärkijän. Hän on tehnyt hyvin selväksi, ettei kukaan saa häntä muuttamaan mieltään siitä, kuinka hän elää elämäänsä. Avokkini on vieraannuttanut minut hänestä, siskoni on pettänyt hänet (täysin hänestä johtumattomista syistä), eikä hänellä ole mielenterveydellisiä ongelmia. Piste. Ha!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)