6.3.2008

Hyvä, huono vai keskiverto?

Ajattelin jakaa tekstini sen mukaan, oliko ne kirjoitettu hyvänä vai huonona päivänä, mutta ahdistuin. Hyvien päivien kategoriaan kuuluvissa teksteissä oli aivan yhtä lailla valitusta ja ahdistuneisuutta kuin huonojen päivienkin, korkeintaan miedompaa vain. Saa nähdä, jaksanko poistaa nuo kategoriat jossain vaiheessa. Muuten joku voi luulla että olen oikeasti todella synkkä ihminen.

Muutenkin päivien jakaminen jälkikäteen lyhyiden tekstien perusteella on vaikeaa. Kaikista päivistä en muista olinko silloin iloinen vai en. Paremman käsityksen saisi kun katsoisi säätietoja että paistoiko sinä päivänä aurinko. Jos paistoi, oli luultavammin hyvä kuin huono päivä, jollei tapahtunut jotain oikeasti kamalaa. Mitenkäs päivät, jolloin oli vain, ei tuntenut muuta kuin sitä tasapaksua ahdistusta? Onko se hyvä, kun ei tullut pahempia kohtauksia, vai huono, kun ahdisti? Ei minulla ole sellaisia oikeasti hyviä päiviä kuin ehkä kerran kuussa. Silloin tuntuu että elämä on ihanaa ja kaikki sujuu putkeen.

Minä olen yhä sairas, koska en halua myöntää itselleni että minun pitäisi surra kamalaa lapsuuttani. Itkeä ja vollottaa. Myöntää, että se oikeasti sattui kun ei saanut hyväksyntää mielensärkijältä. En halua antaa sille saastalle sellaista myönnytystä. Vaikka mitä se siitä tietäisi, katkaisinhan välit jo aikaa sitten. No, järki ja tunteet ovat vieläkin niin riidoissa, etteivät suostu saman neuvottelupöydän ääreen. Sisäinen lapsi saa karjua keuhkonsa pellolle sen pöydän alla ilman mitään huomiota keneltäkään. Muistot juhlivat öisin, ja talo pyrkii syvemmälle suossaan. Minusta tuntuu, että se salaa nauttii olostaan, kun ei tarvitse olla kaikkien nähtävillä likoineen, saastoineen ja rikkinäisine ikkunoineen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)