3.3.2008

Rankan päivän rankka ilta


Sain unta lauantain ja sunnuntain välisenä yönä vasta klo 7 aamulla. Mutta nukahdin kuitenkin. Herättyäni klo 4 iltapäivällä oli ihanan aurinkoista, piristyin kauheasti ja ihmettelin mitä olin pelännyt. Tänä aamuna tunteet olivat sitten taas jo ihan toisessa laidassa, enkä halunnut mennä sinne terapiaan. Menin kuitenkin. Tuntui, kuin olisi puhunut ihan niitä näitä ja aika loppui kesken. Tai siis puhuin minä ihan asiaa, yritin kertoa taustoista ja niistä oivalluksista mitä olen nyt tässä terapian alkua odotellessani saanut. Tunti vain on lyhyt aika. En enää tunnistanut terapeuttiani, hän näytti viimeksi mielestäni paljon vanhemmalta kuin nyt. En meinannut löytää oikeaa paikkaakaan, ja jouduin vähän metsästämään. Mutta selvisin vammoitta.

Se ainakin tuli selväksi, että a) syyllistän itseäni ihan kaikesta b) vihaan itseäni. Tänään ei tarvittu nenäliinaa kuin alun niistämiseen (ulkona pakkasta), mutta oksetti kun kävelin tapaamisesta ulos. Piti poukkoilla kaupungilla tunnin verran ennen kuin uskalsin käydä syömässä ja lähdin sitten kotiin.

Nukkumaan, tai ainakin päiväunille suuntaan nyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)