30.3.2008

Toimintaohjeita?


Alan jo tulla toimeen vanhojen pahojen tapahtumien kanssa, mutta omien virheiden kestäminen tänä päivänä on todella vaikeaa. Miten pitäisi reagoida päänsä sisällä, kun on ensin ollut ihan varma että on maksanut vuokran, eikä olekaan? Miten pitäisi reagoida, kun satuttaa avokkia? Kummassakin tapauksessa vastapuoli sanoo, ettei se mitään, ei maailma kaadu siihen, ja minä käyn niin kierroksilla ettei tosikaan. Miten ihmeessä minä nyt hyvitän tämän, kun menetin kasvoni kaikkien/ avokin silmien edessä?

Jotenkin menee kaikki energia siihen kun käy näitä vanhoja asioita läpi. Uusia ei jotenkin jaksa enää kestää, ja ne paisuvat aivan hirvittävän isoiksi ongelmiksi päässäni. Torjun ne, ajatellen että kymmenen vuoden päästä voin sitten ottaa ne uudelleen käsittelyyn ja sanoa ettei niillä enää ole merkitystä. Mutta miten voi päästä vanhoista eroon, kun ei osaa käsitellä edes nykyisiä tilanteita joissa ahdistuu? Antaakaa joku elämän käyttöopas! Tai edes itsensä kanssa elämisen opas! Olen kuin myrskyssä.

Mutta olenhan itsekin hokenut jo pitkään, että jos maailma ei kaadu siihen, ei siitä kannata huolestua. On isompiakin asioita. Vielä kun uskoisin sen itse. Muille sitä kyllä jaksaa hokea ja esittää että itse ajattelee samoin omista virheistään, mutta kun ei. Minun virhe! Tuntuu kuin joku osa minusta julistaisi virheeni sellaiseksi asiaksi, josta kaikki tietävät heti, ilman mitään uutislähetyksiä, jonkin telepaattisen yhteyden kautta. Sen jälkeen he kaikki arvottavat minut virheeni kautta. Käsittelevät minua sellaisena, joka teki sitä ja sitä väärin.

Miten voi yhtäaikaa ajatella noin, ja tietää ettei kukaa ajatuksia lue, että pidän virheinä jopa asioita joita kukaan ei muista enää huomenna, joskus jopa sellaisia joita kukaan ei muista kymmenen minuutin päästä. Ei kukaan paitsi minä. Minulla on jotenkin ihan eri perspektiivi muille ihmisille ja itselleni. Kaikkia muita ymmärrän loputtomiin, itseäni en ollenkaan. Tällekin on varmaan keksitty joku todella hieno nimi.

Edit vuonna 2014: Kyllä. Sen nimi on läheisriippuvuus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)