4.4.2008

Aaltoliikettä


Aurinkoiset päivät pelastavat paljon. Olen keksinyt uuden projektin, jota voi tehdä parvekkeella, joka on helppoa ja sellaista että samalla voi vajota ajatuksiinsa ihan rauhassa. Lisäksi tulee otettua aurinkoa ja nautittua ulkoilmasta.

Kokeilin eilen sitä myöhemmin (klo 11) nukkumaan menemistä. Muuten homma oli menestys, nukahdin melko nopeasti ja heräsin kahdeksalta virkeänä. Mutta kun jouduin valvomaan kauhean myöhään rankan päivän jälkeen (en ollut nukkunut edes päikkäreitä), viimeiset kaksi tuntia olin kuin humalassa, ja kun vihdoin pääsin sänkyyn, päästin suustani avokille sellaisen sammakon, että hän pomppasi sängystä ylös saman tien ja lähti sohvalle. Vuosisadan perheriita hetkessä. Miten minä onnistuinkin? Itkin itseni uneen, ja tänä aamuna huomasin, ettei sammakko ollut kadonnut yön aikana minnekään. Avokin lähdettyä töihin rupesin siivoamaan, koska se oli ainoa asia minkä keksin mikä saattaisi tehdä hänet iloiseksi taas. Sitten lähetin hänelle seitsemän tekstarin verran anteeksipyyntöjä ja selittelyjä, minkä jälkeen nyt on kai taas aselepo voimassa. Ainakin, kunhan lupaan olla edes viittaamatta avokkia ahdistaviin asioihin keskellä yötä.

Seuraavaksi pitäisi siivota keittiö. Sitten viedä turhat roinat varastoon, pistää tavaroita paikoilleen, vaihtaa lakanat, imuroida ja pyyhkiä pölyt, pestä lattiat ja jossain välissä pitäisi syödäkin. Pyykkejä en ehdi tänään pestä, mutta jos huomenna. Jos aikaa ja energiaa jää, voisin jatkaa projektia parvekkeella. Toivottakaa onnea, voi olla etten selviä tästä pölyvuorien ja tiskitornien viidakosta hengissä. Yritetään ainakin. Jos kerta voin tukea avokkia siivoamalla, minähän siivoan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)