6.4.2008

Ahkeruuden loppu


Taas on oltu ahkeria. Siivosin pyykkejä kaappeihin, siivosin vaatekaappini ja heitin vaatteita joita en ikinä käytä kasaan "vie kierrätykseen". Tiskasin koneellisen astioita, rakentelin yhden projektin loppuun, siirsin ruokapöydän uudelle paikalleen jne. Viimeiset verhot odottavat vielä viikkaustaan kaappiin, pesukonetta ei ole tyhjennetty enkä ole jaksanut tehdä ruokaa, mutta antaa olla. Nyt ei jaksa. Ei yhtään mitään. Yritin päikkäreitä nukkua, mutta huomasin taas käyväni liian kierroksilla siihen. Huomattuani että käyn kierroksilla, yritin rauhoittua, mutta seurauksena oli sitten ahdistuskohtaus ja ei kun Opamoxia naamaan. Nyt on olo että jaksaisi ehkä juuri ja juuri katsoa telkkaria, mutta sieltäkään tule mitään kiinnostavaa. Miksi noita kanavia pitää olla noin monta, kun yhdeltäkään ei tule mitään kiinnostavaa? Ja minä sentään tykkään katsoa jopa ostosteeveetä. Tuntuu että iso osa ohjelmista on nykyään huonompia kuin niiden välissä näytettävät mainokset. Olenko minä tulossa vanhaksi?

Haluaisin jo mennä nukkumaan, mutta tiedän ettei se onnistu vielä näin aikaisin. Nukuttaa, mutta vasta niin vähän että jos nyt menen sänkyyn, pomppaan ylös tuskastuneena jo parin minuutin jälkeen, vaikka Opamox vielä rauhoittaakin. En ole tarvinnut niitä moneen päivään (paitsi eilen), ja jos olen tarvinnut, olen tarvinnut vain yhden päivässä. Imovaneja on kyllä sitten kulunut senkin edestä, 2/ilta. Tästä päivästä eteenpäin voin ottaa niitä vain yhden joka ilta, koska muuten ne eivät riitä psykiatrin tapaamiseen asti. Saa nähdä, saanko nukuttua. Ainakin avokin pitäisi palata tänään reissusta, ehkä saan paremmin nukuttua kun hän on taas kotona. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)