1.4.2008

Ei saa!


Aamupalan syönnin ja suihkun jälkeen tajusin että voisi venytellä. Siitä tuli hyvä olo. Kroppa tuntui jotenkin heräävän. Päätin sitten lähteä kävellen enkä pyörällä terapiaan, kun kerta tuli alkuvenyttelyt jo tehtyä. Liikuntaa, raitista ilmaa ja aurinkoa piristivät kummasti. Olin niin ajoissa, että poikkesin vielä lempikirpputorilleni, josta löysin jotain mitä olen jo kauan etsinyt yhteen projektiini. Harmi, kun ei ollut lompakko mukana. Kahden euron kolikko olisi pelastanut paljon. Toisaalta, ei minulla ollut laukkuakaan. Jos huomenna sitten. Joka tapauksessa oli mukavaa huomata että sain ahdistuksen kuriin aika pienillä teoilla.

Terapian suuri oivallus tänään: Ehkä lääkkeeni eivät ole menettäneet tehoaan, vaan käyn kierroksilla yksinkertaisesti siksi, että on tapahtunut niin paljon kaikkea joka saa pään kiehumaan. Onpas taas tyhmä olo, kun en tuota suostunut itselleni myöntämään. Helppo sanoa että lääke ei toimi, vaikea sanoa, että on tapahtunut jotain joka vaikuttaa minuun negatiivisesti. No, tämä tieto rauhoitti minua jonkin verran, varsinkin kun sain tehtyä jotain asioille jotka kotona ahdistivat. Kahden tunnin päikkäritkin auttoivat. Tuntuu kyllä, etten enää muuta teekään kuin nuku, herää tai mene nukkumaan. Heräämiseen tuntuu menevän ikuisuus, nukahtaminen on operaatio, joka alkaa kaksi tuntia ennen sänkyyn menoa ja nukun 12-14 tuntia vuorokaudesta. Ehkä se tästä, päivä kerrallaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)