6.4.2008

Itsensä vahingoittamisesta


Ihmismieli on ovela. Vaikka olen päättänyt olla vahingoittamatta itseäni, olen näemmä onnistunut siinä taas. Ensin puhdistin korviani ja onnistuin viiltämään korvaani haavan, kun en suostunut lopettamaan ajoissa. Sitten piti ottaa särkylääkettä, kun koko korvalehteä särki niin ettei korvaan uskaltanut koskea ja hymyillä ei voinut, kun sattui. No, haava parani aika nopeasti ja kipu loppui. Eilen illalla sitten telkkaria katsoessani huomasin nenääni rapsuttaessani että sen iho on niin kuivaa että irtoaa mukavasti kynsien alle kaikesta rasvaamisesta huolimatta. Ärsyynnyi. Mikä ihme minun ihossani on, että pitää nyt kuivua aivan täysin? Ajattelin että mikäs tässä, rapsutellaan sitten se irtoava osa irti, jos sitten paljastuisi jotain jota se rasvaaminen auttaisikin. Tietysti homma meni vähän yli. Unohduin rapsuttamaan nenääni kunnes siitä tuli verta. Tai ensin en tajunnut että se on verta. Menin katsomaan peilistä ja huomasin että nenäni punottaa. En laittanutkaan rasvaa siihen kun en jaksanut, vaan vasta kun olin menossa nukkumaan. Tänä aamuna katsoin peiliin ja koko nenäni näyttää siltä kuin joku olisi hionut sitä asfaltilla. Aivan punainen.

On myös aivan liian helppoa jättää ruoka jääkaappiin ja syödäkin vaikkapa paketillinen keksejä. Varsinkin kun inhoaa ruuanlaittoa. Vaikka se tarkoittaisi vain mikrossa lämmittämistä. Nyt on vaikeaa olla raapimatta itseään. Hilseileehän kuiva ihoni muualtakin. Ei paljoa, mutta sen verran että huomaa että iho on kuivaa. Eilen onnistuin heittämään ruokani lattialle parin suupalan jälkeen. Tuli hirveä siivo, ja matto pitää vielä pestä. Avokki kyseli, miten onnistuin, ja vitsaili että ruoka taisi olla pahaa. En itsekään tiedä mitä tapahtui. Lautanen alkoi valua kädessäni, mutte tehnyt mitään. Sitten se olikin jo lattialla.

Äh. Missä menee raja vahingon ja itsetuhoisuuden välillä? Olisi niin helppoa herätä aamulla ajoissa, ottaa aamulääkkeet, vaihtaa vaatteet, syödä aamupalaa jne. kunnes menee ajoissa nukkumaan. Mutta kun se on niin tylsää! En saa mitään tyydytystä siitä, että noudatan rytmiä. Onhan se minulle hyväksi ja saan paljon enemmän aikaan kun tulee syötyä ja oltua hereillä, mutta silti. Äh. Jos ottaisi nyt ne aamulääkkeet, pukisi ja tekisi puuroa. Vittuuntuneeksi tässä sohvalla vain tulee. Ja haluan tehdä loppuun tuon projektin jonka aloitin eilen ennen kuin avokki palaa. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)