11.4.2008

Kuinka saadaan kaikki vihaisiksi

Edit 2014: Tätä tekstiä lukee ehkä eri silmin, kun tietää, että mielensärkijän moniin ongelmiin kuuluu myös sairaalloinen hamstraaminen (engl. compulsive hoarding).

1. Mene siihen törkykasaan käymään. -->minä olen vihainen.

2. Auta siskoa löytämään matto (löytyi roskiksesta, vaikka on sanottu monesti, että sisko tahtoo sen) -->sisko suuttuu.

3. Pyydä cd-soitin lainaan nuorimmaiselta (hänellähän on niitä vain kolme)

4. Mene mielensärkijän "verstaalle", ja etsi tarvitsemasi työkalut. Ota varmuuden vuoksi vain niitä, jotka ovat pinojen alimmaisia, joita hänellä on ainakin 2 kpl ja joita ei ole ikinä käytetty tai joista hän on jo hankkinut paremman version. -->mielensärkijä saa raivokohtauksen, vaikka ei vielä tiedäkään saavansa sellaista.

5. Ehdota siskolle, että mennään paluumatkalla kaupan kautta, että hän saisi tarvitsemansa verhon, jota ei löydetty. -->siskon poikaystävä suuttuu, kun tahtoo jo kotiin syömään.

6. Lähde kotiin. -->nuorimmainen suuttuu, kun en jääkään yöksi.

7. Mene kotiin lainaamiesi tavaroiden ja luvatta ottamiesi työkalujen kanssa.-->avokki suuttuu, kun pelkää että mielensärkijä tekee minulle jotain, kun hän saa selville että hänen rojuvuoreensa on kajottu.

-->Minä ahdistun aivan hirveästi. Aaargh.

Ja sitten kun mielensärkijä ja laiminlyöjä palaavat reissusta ja tajuavat että olemme ottaneet jotain, ensin mielensärkijä saa raivarin, jollaisen normaali ihminen saisi, jos hänen autonsa olisi lastattu täyteen kaikista arvokkaimpia tavaroita, varastettu, se olisi valeltu bensalla ja sytytetty palamaan, ja vakuutusyhtiö kieltäytyisi maksamasta mitään jonkin muotoseikan perusteella. Siitäpäs sitten laiminlyöjä kärsii, ja hän suuttuu minulle, kun en jättänyt kaikkea niin kuin ne olivat.

Ja mitä me teimme?

Sisko otti:

- maton, jonka hän oli saanut synttärilahjaksi hoitotädiltään (ja joka oli siis heitetty roskiin)

- purkin hernekeittoa (sinne jäi sitä vielä 5 purkillista)

- ikkunanpesuainetta (sinne jäi vielä 3 purkkia, joista yksi oli avattu)

- astioita, jotka hän oli aikoinaan voittanut arpajaisista

- keittokirjat, jotka hän oli saanut lahjaksi

- lakanoita, jotka hänelle oli jo luvattu, mutta hän ei ollut ehtinyt niitä hakemaan

Minä otin:

- hiomakoneen, joka oli vielä muoveissaan. Tiedän, että kone on ostettu jo ainakin 3-4 vuotta sitten, ja mielensärkijä on jo ehtinyt ostaa toisen samanlaisen, joka sekin on muoveissaan.

- suojalasit (mielensärkijällä on näitä ainakin kymmenet erilaiset)

- hengityssuojaimen (näitä oli kolme paketillista)

- teräsharjan (hänellä on niitä useita)

- rautasahan (niitä oli useita sillä hyllyllä, otin semmoisen joita siellä oli ainakin kaksi)

- nitojan (niitäkin oli ainakin kaksi siellä)

- kukkaruukkuja, jotka piti viedä kirpputorille jo vuonna 2005 ja joihin olin sitä varten kiinnittänyt hintalaput

- dosetin, jonka laiminlyöjä sai jonkin laihdutuspillerin mukana, ja jonka hän on meinannut heittää pois, mutta ei kehdannutkaan, kun sille voi olla vielä käyttöä

- palapelin, jonka olen saanut synttärilahjaksi

Lisäksi lainasin nuorimmaiselta cd-soittimen ja yhden dvd:n.

Minusta en tehnyt mitään, mikä olisi avokin suuttumisen arvoista. Mielensärkijältä ei kannata pyytää mitään lainaan, koska siitä seuraa pahempi kuulustelu kuin siitä että ottaa jotain ilman lupaa. Tavallisesti sitä jotain ei edes saa lainaan, vaikka mikä olisi. Ja jos jotain ottaa ilman lupaa, kannattaa sitten ottaa niin paljon kuin voi tarvita, sillä mielensärkijä pitää samat huudot riippumatta kadonneen tavaran määrästä. Ja nekin loppuvat yleensä siihen, kun sanon palauttavani kaikki tavarat, jotka hän muistaa. Yleensä hän ei keksi kuin pari, mitkä puuttuvat. Vaikka hän myöhemmin näkisikin viemiäni tavaroita meillä, hän tavallisesti vain sanoo että "minullakin on muuten jossain tuollainen".

Olisin tarvinnut avokin tukea ja armoa sen jälkeen kun selvisin kyläilystä hengissä, mutta hän vain torjui minut. Miksei hän voisi jotenkin muuten osoittaa huolestumistaan? Minä uskon tietäväni häntä paremmin miten mielensärkijän kanssa kannattaa toimia. Samoin minä otan vastuun teostani. Mutta onko tuossa listassa jotain sellaista, mitä normaali isä ei voisi lainata tai jopa antaa omaksi, jos sellaista tarvitsee?

Avokki teki hyvän vertauksen, kun sanoin että ihan hyvin ne tavarat voi sieltä ottaa, kun ei mielensärkijä niitä ikinä tarvitse. Hän totesi, että ei hirveässä humalassa oleva puliukkokaan sitä viinapulloa tarvitse, mutta voi se silti sinut puukottaa, jos yrität sitä pulloa ottaa siltä pois. Sanoin, että hyvä on, vien tavarat takaisin ennen kuin mielensärkijä huomaa työkalujaan puuttuvan. En kyllä tällä hetkellä aio tehdä niin. Haluan kostaa sille äijälle viemällä häneltä tavaraa, jota hän ei tarvitse. Ja vaikka veisinkin tavarat takaisin, hän huutaisi minulle joka tapauksessa yhtä paljon ihan vain siksi, että hän huomaa että "verstaalla" on käyty. Se on nimittäin sellainen roinavuori, että tavaroita on pakko nostella pois tieltä että sinne edes mahtuu sisään. Eikä niitä millään saa sitten pinottua varmasti niin kuin ne olivat. Välillä se voisi olla vaarallistakin, sillä mielensärkijä pinoaa kalliit sähkötyökoneensa niin, että niiden johdot kärsivät, ja kaiken maailman nesteitä on kaatunut vähän joka väliin.

Hänelle ei ole väliä, vaikka olisinkin pakannut kaikki laitteet laatikoihinsa ja pelastanut ne ruostumiselta tai joltain pahemmalta. Hänelle on väliä vain sillä tiedolla että joku on kajonnut hänen tavarapesäänsä.

Nyt surettaa. On se hullua, että teet niin tai näin, aina menee väärin päin. Jos minulla olisi normaalit vanhemmat, olisin ihan hyvin voinut kysyä, saanko nämä lainaan, ja olisin voinut saada niitä jopa omakseni. Mutta kun mielensärkijällä on persoonallisuushäiriö, kaikki vittuuntuvat. Minäkin yritin vain tehdä siskolleni hyvän mielen, halusin käydä katsomassa nuorimmaista ja kissoja ja hakea ilmaiseksi ne työkalut jotka tarvitsen tuohon yhteen projektiin, ettei avokki joutuisi kärsimään projektin pitkittymisestä ihan vain siksi, ettei minulla ollutkaan rahaa hankkia tarvitsemiani työkaluja, kun laskin tuet väärin.

Toisekseen alan epäillä, että olen toiminut väärin. Onhan toimintani katsottavissa varastamiseksi. Yritän puolustella käyttäytymistäni sillä, että vahinkoa ei syntynyt kenellekään, koska mielensärkijällä on vastaavia työkaluja niin monta, ettei hän elinikänsä aikana saa niitä käytettyä loppuun. Kaikki muut hyötyvät. Laiminlyöjä nyt voi saada valitusta niskaansa, mutta sitä hän saisi joka tapauksessa.

Kaiken lisäksi on mahdollista, että mielensärkijä uskoo että vain etsimme mattoa "verstaalta", ja että en ole ottanut mitään. Hän ei eläessään tule käymään sitä kasaa niin tarkasti läpi, että voisi olla aivan varma siitä että jotain puuttuu. Eikä hän edes muista kuinka monta hänellä on mitäkin. Toisaalta varastaminen sotii arvojani vastaan. Olen oppinut vähän liiankin hyvin vain ottamaan mitä tarvitsen, vaikka se jonkun muun perheenjäsenen omaa olisikin, koska muuten sitä ei ole saanut. En sentään laajenna sitä muihin ihmisiin kuin mielensärkijään ja laiminlyöjään. Mutta tulin myös valehdelleeksi avokille. Sekään ei sovi arvomaailmaani, minä haluan olla hänelle rehellinen aina ja kaikessa. Voin korkeintaan olla sanomatta jotain ilkeää, mitä mieleen tulee, mutta rehellisyys maan perii.

Olenko käyttäytynyt kuin vihainen lapsi? Miten narsistin kanssa pitäisi toimia? Kertokaa joku!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)