9.4.2008

Kuvakatsaus nykytilaan


Sain pitkästä aikaa halun piirtää. Tässä tuloksena nainen ruoskan kanssa, sisäinen ahdistukseni ja sisäinen lapseni:







Eikä ole sitten photoshopattu, käytetty ihan perinteistä lyijykynä-tussi-värikynät-metodia. Kuvia ei saa käyttää tai kopioida ilman lupaani. Minä en kopioi teidän kuvianne, älkää tekään kopioiko minun. Valitan huonoa kuvanlaatua, skanneria ei ole käytössä. Nämä on pistetty sähköiseen muotoon halvimman digipokkarin kautta.

Nainen on itsevarma, kuten ehkä huomaatte. Hän osaa asiansa ja tietää mitä tekee. Hän ei arkaile. Hänessä on se voima ja itsevarmuus.

Hullu meinaa tukehtua ahdistukseensa. Se on yrittänyt hirttäytyä, mutta syntien painolasti vetää niin maahan, ettei sekään onnistu. Eikä itsensä pystyyn vetäminen köyttä pitkin onnistu sekään. En tiedä, onko hullu täynnä haavoja vai repeileekö iho paljastaakseen jotain uutta.

Lapsi on pettynyt ja vihainen. Häntä ei kuunnella, vaikka hän miten osoittaisi että vihaa sitä mitä hänet on pakotettu tekemään. Piirsin hänelle karmeimman kukkamekon, jonka muistan. Se pisteli ja näytti teltalta. Jalassa ovat inhoamani tossut, joita piti käyttää ala-asteella. Lapsi on rikkonut viulun, jolla häntä on kiusattu. Sitä en lapsena uskaltanut tehdä, vaikka mieli teki.

Jos jossain vaiheessa saisi piirrettyä sen tilan, johon tästä pyritään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)