11.4.2008

Kyläilemään vaikka väkisin


Eilisessä terapiassa käsiteltiin noita piirustuksiani. Terppa ehdotti lopuksi, että ottaisin tuon sisäisen lapseni pomoksi ruoskanaisen paikalle. Tunnustaisin pienuuteni itselleni ja ehkä sitä kautta voisin alkaa antaa itselleni armoa ja arvoa.

Eilen illalla oli sitten aivan kamala olo, kun olin niin väsynyt. Olin ennen terapiaa käynyt kolmessa eri liikkeessä ja terpan jälkeen lähdin kaverin kanssa koirapuistoon. Liian rankka päivä. Tänään panikoin siitä, että lupasin käydä katsomassa miten nuorimmaisella menee. Käydään samalla hakemassa siskolle mattoa sun muuta sieltä. Sisko ei halua käydä "kotona" yksikseen, ts. ilman minua. Sovittiin, että ollaan siellä vain pari tuntia, kun sisko ei halua pakottaa poikaystäväänsä olemaan siellä kovin pitkään.

Ottaa vieläkin päähän tuo laiminlyöjän asenne, että kunhan hän antaa reilusti rahaa ja maksaa laskujani puolestani, minun on sitten pakko pompata nuorimmaista vahtimassa. Ja että siskooni ei voi luottaa. Nuorimmainenkin on jo teini-iässä, kyllä se hyvin siellä yksikseenkin selviäisi, jos jääkaapissa olisi ruokaa. Saman ikäisenä minut jätettiin jo yksin nuorempien sisarusten kanssa ja tein ruuat ja muut niin kauan kuin vanhukset olivat poissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)