7.4.2008

Rahahuolia


Kun jäi tuo yksi vuokra maksamatta, ajattelin että ei se mitään, maksan sen sitten kun tulee taas tukia. No, ihanaa asiasta tekee se, että sairauspäiväraha ilmoitetaan noissa lapuissa niin ettei siitä ole vähennetty mitään veroja ja asumistuki on verotonta tukea, joten se on noissa lapuissa sama kuin mitä tilille tulee. Tuli sitten laskettua väärin paljonko minulla on rahaa käytettävissäni, eli nyt jää viidestä eurosta kiinni että saisin vuokran tältä kuulta maksettua. Sen rästiin jääneen sentään jo maksoin. Ruokaan on rahaa, kun nostin sitä käteiseksi viime kuun lopulla että ei ainakaan ruuatta jää. Nyt piti sitten kysellä laiminlyöjältä olisiko hänellä heittää vitosta tililleni. En viitsisi jäädä kuukauden verran jälkeen noiden vuokrien maksussa.

Jos laiminlyöjältä saan sen vitosen, laskin että jos en käytä ennen kesäkuuta rahaa muuhun kuin vuokraan ja ruokaan, minulla on varaa maksaa vielä kesäkuun vuokra, mutta siinä kuussa ei syödä. Sairauspäiväraha nimittäin loppuu sen 300 maksupäivän jälkeen, eli minun tapauksessani viimeinen maksu on toukokuun viimeinen päivä. Kesälle pitäisi hakea määräaikaista työkyvyttömyyseläkettä, eli entistä kuntoutustukea. Tämän verran sain Kelan sivuilta selville. Ehdoissa ei ainakaan heti näkynyt mitään syytä miksei sitä minulle voitaisi myöntää. Jos en pysty opiskelemaan lainkaan, niin eikös työkyvyttömyys ole silloin enemmän kuin 60% työkyvystä? Vielä kun saisin sen kirotun psykiatrini kirjoittamaan minulle sellaisen B-lausunnon että olisi toivoa saada Kelasta myönteinen päätös. Hän kun on ollut vähän vastahakoinen sen suhteen ja ehdotellut minulle kesätyötä.

Ei varmaan työn teko onnistu, jos ei tiedä monelta herää seuraavana päivänä, mikä on olotila silloin (sohvaperuna vai pallosalama), missä vaiheessa iskee ahdistuskohtaus, milloin alkaa huimata, milloin on pakko ottaa torkut (joskus jopa 3 kertaa päivässä) ja keskittymiskyky on juuri niin pitkä, että jaksaa pistää ruuan mikroon, mutta ei muista ottaa sitä sieltä pois. Muisti toimii niin hyvin, että kun löytää mikrosta sen aamuisen puurolautasen, ei muista minä päivänä sen on sinne pistänyt.

Avokki ehdotti että lähdettäisiin käymään hänen vanhempiensa luona joku viikonloppu, kun minä olen nyt ollut paremmassa kunnossa. Voitaisiin samalla hakea heidän kaapeistaan uusi uunivuoka, kun heillä on niitä ylimääräisiä ja meillä on nyt vähän tiukkaa taloudellisesti. Matkoihinkin kuulemma saisi vanhempien myöntämää kulukorvausta, eli lippujen hinnan pyöristettynä ylöspäin seuraavaan kahden tai viiden kympin seteliin. Ja ruoka olisi talon puolesta. Kai sinne voisi lähteä. Jos vain minulle annetaan elävä kasvi jota tuijotella ja ruokaa saa säännöllisesti, olen tyytyväinen.

Olen kyllä nyt ollut todellinen loinen, kun laiminlyöjä on joutunut maksamaan jo terapiani yhdeltä kuulta, terveyskeskuksen päivystysmaksun ja sairaalan laskua ei ole vielä edes tipahtanut postilaatikosta. No, viimeksi olen pyytänyt rahaa lokakuussa (70€), eli ehkä minun ei vielä voi väittää elävän sukulaisten kustannuksella. Olen tässä miettinyt, mihin ne vuokrarahat siltä yhdeltä kuulta katosivat. Lääkkeisiin, ruokaan, 37€ meni nettikauppaan, 16€ kännykkälaskuun, ostin yhdet kengät alesta (20€) ja harrastuksiin meni vähän (30€), ostin kaksi paketillista sukkia kun edelliset kuluivat puhki (18€), bussikortti (40€) oli pakko hankkia kun flunssaisenakin piti kulkea terapiaan, uimassa olen käynyt pari kertaa polven takia...

Onko tuossa nyt jotain todella ökyporvarillista? Nettikaupasta ostin lankoja tuohon ikuisuusprojektiini, ristipistotyöhön joka pitää minut järjissäni. Noilla langoilla luulisi minun pärjäävän tuon työn kanssa seuraavat 1/2 vuotta. Olen kyllä nyt ostanut useammin valmisruokaa, kun en ole jaksanut tehdä ruokaa. Olen ostanut karkkia kun on ottanut päähän ja olen halunnut hemmotella itseäni. Olen vuokrannut 7 leffaa Filmarista useampaankin otteeseen, ehkä neljä kertaa tänä vuonna. Kuitenkin jos vertaa, tätini kuluttaa yhdellä shoppailukierroksella tunnissa saman verran kuin mitä minä olen käyttänyt tässä tämän vuoden puolella "turhaan" (=ilman ei kuole, mutta tarpeeseen se tulee).

Se joka väittää että tukien varassa on mukavaa elellä ja että tukiaisilla eläjät lypsävät valtion kuiviin samalla kuin elävät kuin siat pellossa, saa painua sinne. Luulin että opiskelijana minulla oli rahahuolia, mutta se oli ennen kuin jouduin kertaakaan sossussa asioimaan. Opiskelijalla nyt on vielä helppoa, kun kaikki tuet tulevat samana päivänä ja niiden hakeminen onnistuu samalla lomakkeella. Sairastajan täytyy täyttää lappu poikineen, tehdä selviys tuloistansa sossulle, kuljettaa lääkärinlausuntoja paikasta toiseen, huolehtia että se lausunto on oikeanlainen (A, B vai mikälie), hakemukset pitää uusia pahimmillaan kuukauden välein jolloin sama lappurumba käydään uudelleen läpi, joskus Kelakaan ei tiedä mitkä laput pitää täyttää, hakemukset kiertävät jonkun todella kiireisen lääkärin kautta ja odotusaikaa kukaan ei osaa ennustaa. Mitään joustovaraa tuissa ei ole. Opiskelijalla on sentään mahdollisuus nostaa lainaa, jos tulee yllättävä meno, mutta mistäs revit ylimääräistä jos tuet on jo käytetty ja seuraavien tulosta ei ole mitään hajua.

Lääkärien neuvoa välttää stressiä on vaikea noudattaa, kun miettii saako häädön tai kehtaako sitä nyt ostaa tuota kymmenen senttiä kalliimpaa salaattia tai keksiä vieraille. Talous voi kaatua siihen vitoseen. Joskus on kaatunut vähemmästäkin. Silloin on onneksi voinut nostaa lainaa. Pienin nostoni on näemmä kolme euroa. Lisäksi tunnen syyllisyyttä kun rahani tuntuvat valuvan vain omiin menoihini, enkä voi lainata rahaa avokilleni tai hankkia hänelle jotain kivaa, vaikka minä tienaan meistä nyt kuukautta kohden enemmän. Hän on sentään hankkinut minulle vaikka mitä kivaa tässä viimeisen vuoden aikana minua piristääkseen. Alkaen niinkin pienistä kuin kukista aina kylpylälomaan saakka. Onhan hänellä tietty ollut välillä myös palkkatuloja, jotka ovat n. nelinkertaiset opiskelijan rahoihin nähden, eikä meiltä mitään puutu, paitsi rahaa vuokran maksuun ja säästöt. Lainaa onkin sitten senkin edestä.

Nykyään kyllä saa mitä tahansa tavaraa melkein ilmaiseksi, kun on tällainen kertakäyttökulttuuri käytössä. Työtuolini oli menossa koululta kaatopaikalle, kun sen kaasujousi kuulemma lakkasi toimimasta. Itse totesin että edellinen käyttäjä oli vain tainnut olla liian lihava, ja työnsin tuolin kotiini. Hinta 0€. Täysleveä sänky (puuta) käytettynä remontin tieltä, 90€. Työpöytä uuden sisustuksen tieltä, 10€. Sohvakalusto 0€ mummolta. Iso televisio avokin vanhemmilta uuden tieltä 0€. Kirjahylly 0€ muuton tieltä. Astioita saa kirppikseltä 0,20€/kpl, kunhan ei välitä siitä että lasit ovat naarmuisia ja lautasten ulkonäkö ei ole ihan nykymuodin mukaista. Ihmiset hylkäävät roskiksille ihan käyttökelpoista tavaraa, sieltä vain hakee (kirjahylly, auringonvarjo, kuivausteline...) ja valmistumisen jälkeen opiskelijat yleensä myyvät/jakavat omaisuutensa todella halvalla pois ja muuttavat sitten työn perässä jonnekin missä ostavat uudet tavarat palkallaan.

Uutena meille on ostettu huonekaluja vain Sotkasta, muualla ne ovat liian kalliita. Astiasto on ostettu Ikeasta, samoin veitset. Sukulaisilta saan uuden veroisia vaatteita kun he kyllästyvät niihin. Ainoa ongelma tuppaa olemaan, että tavaraa kyllä on, mutta silloin kun tarvitsisi juuri jotain tiettyä (esim. putkipihdit), niitä ei löydy mistään sillä summalla mitä juuri silloin sattuu omistamaan (2,30€). Ja mitään kalliimpia asioita ei kyllä saa mistään hyväkuntoisena puoli-ilmaiseksi. Esimerkkinä vaikka tuo ompelukone, jonka avokki osti jouluksi. Eikä ruokaa, lääkkeitä, ehkäisyvälineitä, alusvaatteita tai sukkia voi ostaa käytettynä tai saada ilmaiseksi muilta. Ehkä joku dyykkaa niitäkin, mutta minun rajani menee tuossa kohtaa.

Eli ajanmittaan tavaraa tuppaa kertymään opiskelijallekin, varsinkin jos ottaa vastaan ilmaista vaikka ei nyt ihan välttämättä tarvitsisi sitä tai vaikka se olisikin vähän huonokuntoista. Alkuunhan ei ollut kuin kattila ja haarukka, veitsi, lusikka ja muki, mutta kun suku ja kaverit omaksuivat ajatuksen että tuo on köyhä opiskelija ja itse löysi kaupungin kirpputorit ja nosti lainaa isompien ostosten kohdalla, ei ole kyllä tavaraa puuttunut. Mutta tavaraa ei kyllä mitenkään enää saa muutettua rahaksi silloin kuin sitä tarvitsisi. Kukaan ei halua maksaa käytetystä mitään. Uutena saa kaupasta niin halvalla. Annapa sitten apteekissa turhia astioita tiskin yli kun lääkkeitä tarvitsisi saada. Ei taida onnistua.

Voi kuinka odotankaan että pääsen töihin ja alan saada työstäni palkkaa jolla pystyy elämään ilman että tarvitsee miettiä jokaista euroa erikseen. Mutta ensin pitää toipua. Ja valmistua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)