29.4.2008

T niin kuin terapia


Tänään puhuttiin viime yön painajaisistani ja siitä miten paljon avokki näyttää mielensärkijältä. No, hiukset ovat samantapaiset ja turpakarvat. Siihen se sitten jääkin. Siinä missä mielensärkijä on kylmä ja manipuloiva (silloin kun ei esitä uhria tai kerjää huomiota), avokki on lämmin ja ymmärtävä. Olen yhä aivan ihmeissäni siitä, miten on mahdollista että ihmiset oikeasti ymmärtävät minua. Että kaikki eivät ole kuin se tiiliseinä että sanot mitä tahansa, se kimpoaa takaisin vaikuttamatta mitenkään. "Jaa" on vaihtunut siihen, että oikeasti välitetään. Ihmeellistä. Ja jotakuta oikeasti kiinnostaa. Tänään puhuttiin ensimmäistä kertaa myös siitä, että ehkä vaihtaisin opiskelualaa. Tällä hetkellä se kiinnostaa vähän liikaakin. Tekisi mieli jättää kaikki tähän ja lähteä heti. Tehdä hyppy tuntemattomaan eikä jäädä enää miettimään. Kävin hakemassa kirjastosta uuden alan oppikirjankin. Alaan kuin alaan tutustuu hyvin oppikirjojen kautta. Ainakin saa käsityksen siitä, mitä voi oppia tai mitä oletetaan osaavan jonkin ajan päästä.

Kirja vaikuttaa ihan lupaavalta. En edes tajunnut lukevani oppikirjaa, tuo on kaukana tylsistä tenttikirjoista. Ja konkreettinen, fyysinen työ houkuttelisi tällä hetkellä enemmän kuin henkinen ja teoriapohjainen. Siinä näkee kätensä jäljen, ellei joku luonnonmullistus iske väliin.

En tiedä, onko tämä nyt oikeasti sitä, että haluan vaihtaa alaa, vai olenko vain huumaantunut ajatuksesta että minun on sallittua haluta tehdä jotain muuta kuin opiskella tätä alaa. Minä saan haluta jotain muuta. Minä voin haluta jotain muuta, ja minä voin myös toteuttaa jotain muuta kuin mitä mielensärkijä on minulle suunnitellut. Olisin jo ysin jälkeen halunnut lähteä ihan muulle alalle. Jos silloin olisin saanut päättää, minusta olisi tullut puuseppä, kampaaja tai ompelija. No, tiedä sitä mihin tässä vielä päädytään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)