27.4.2008

the Devil is a Dj


Nyt soi trance täydellä bassolla. Piirtelin, ja sitten ei enää jaksanutkaan. Tuli olo, että pakko saada itsensä puhdistettua jollain tavalla tuosta, ja pistin sitten lopulta todella agressiivista musaa soimaan. Nyt on vimma päällä. Sellainen vimma, että saisin varmaan revittyä seinän yksinäni pelkästään kynsilläni maan tasalle. Musa nollaa hyvin. Voi kun pääsisi kunnolla tanssimaan taas. Olen eläessäni vain kerran päässyt tanssimaan läpi yön. Silloinkin kaverit jossain yhden, kahden välillä rupesivat valittamaan että nyt on pakko saada jotain juotavaa. Harmi vain, että järjestäjä ei suostunut myymään vettä (!) ja lavuaarit oli yrjötty täyteen, joten piti sitten juoda kokista janoonsa. Aamu kahdeksalta, kun piti kotiin lähteä, oli kyllä ihan epätodellinen olo. Ulkona mummot pystyttivät toripöytiään ja aurinko nousi. Meillä oli rave-vaatteet, hiukset olivat liimaantuneet ihoon ja olimme varmaan valkoisia kuin haamut, kun olimme niin väsyneitä. Jalat tärisivät, ulkona oli kylmä. Mutta ilta oli yksi elämäni upeimpia.

Tein aikoinaan koulussa ison työn, jossa yritin selittää mitä trance/house/garage/goa minussa tekee, millaisia tunteita se saa aikaan. Kuvataiteen ope ei ymmärtänyt teostani lainkaan. Kun yritin kertoa jostain mukavasta (kerrankin!), se ei kelvannutkaan. Piirrustukset, joissa oli hirviöitä tai hiiriä (minä), kelpasivat kyllä. Aaargh. No, minulla oli silloin sellainen luomislukko päällä ja tein sen ison työn kiireessä loppuun. Ehkä sekin selittää.

Tarvitsen sormivärejä. Ja sellaisen ison paperin, johon niillä piirtää.

Muistan, kun lapsena meillä oli sellaista isoa, paksua paperia, jolla pystyi peittämään koko maton. Teimme siitä siskoni kanssa niin valtavan isänpäiväkortin, että sitä pitelemään tarvittiin meidät molemmat. Yllättäen mielensärkijä ei ymmärtänyt korttiamme ollenkaan. Se oli hänelle yhdentekevä, vaikka olimme liimanneet siihen hienoimmat kiiltokuvammekin. Haistakoon *****.

Savikin voisi olla hyvä materiaali. Jotain konkreettista johon upottaa sormensa. Jotain, jota kuristaa.

Now playing: "How you like base" (mixed by dj Dalien) levyltä In the Mix 2002

Olen tehnyt musiikkiarkistoistani taas löytöjä viime päivinä. Miten se onkin niin, että tavallisiin biiseihin (anna vilkkumaa, apulanta, don huonot) kyllästyy, mutta tranceen ei? Samat yhtäjaksoiset miksaukset pyörineet jo vuodesta 2003 korvissani, ja harvoin tulee ongelmaa ettei löydä mitään mitä ei ole hetkeen kuunnellut. Toisaalta onhan minulla tätä musiikkivarantoa koneella aika hemmetisti. Aikoinaan tuli nauhoiteltua nettiradioista pitkiä konsertteja ja jopa pätkittyä osaa niistä biisien mukaan (kun opin), ja samaa materiaalia on koneella vieläkin. Ilmaista musaa pienellä vaivannäöllä, mukavaa.

Lisäksi joukossa on kavereilta saatuja ah-niin-ihania ikivihreitä, kuten Kauniaisten lapsilaulajien "Olen omena", South Parkin soundtrackkiä, Hakuna Matata, yms. Frederikit sentään ymmärsin poistaa heti kun niitä kaverin lähettämästä paketista löytyi. Niitä ei kukaan täysjärkinen pysty soittamaan kuin humalassa.

Piirretääs lisää, jos saisi joskus valmistakin.

(aivan upeeta musaa. jos ei menisikään nukkumaan tänään...)

1 kommentti:

  1. Aloitin blogisi lukemisen eilen ja en pysty lopettamaan. Illalla luin niin kauan että nukahdin läppäri syliin ja aamulla vain avasin sen ja jatkoin.
    Pakko kommentoida tähän väliin tuosta musagenrestä, luulen nimittäin että aika samoilla fiiliksillä mennään niissä tunnetiloissa mitä se aiheuttaa.
    Pakko jatkaa lukemista!
    -been there, done that-

    VastaaPoista

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)