27.4.2008

Tuulinen päivä


Jos minä jotain vihaan, niin tuulta. Repivää, paiskovaa, rikkovaa tuulta. Sitä ei saa mitenkään kahlittua, ja se voi sekunnissa rikkoa jotain vain puhaltamalla sen kumoon. Siltä ei pääse mitenkään suojaan, se vain tulee ja sotkee hiukset ja saa oksat raapimaan ihoa. Heittää hiekkaa ja roskia silmiin, mätkii naamaan omilla hiuksillani. Myrskytuuli on hirveää.

En pidä merenrantalomista, sillä merellä tuulee aina. Navakasti. Silti mielensärkijä pisti meidän menemään Kanarialle joka talvi, koska sillä saattoi kehuskella. Hän lopetti vasta kun kaikki muut alkoivat kertoa Thaimaan lomistaan. Lisäksi minä ilmoitin etten enää ikinä tule heidän kanssaan makaamaan uima-altaan reunalle vain jotta voisin palaa ensimmäisen puolen tunnin aikana. Mielensärkijä ei pala ikinä. Hänellä on jokin mutaatio, joka mahdollistaa sen. Koko muu perhe on perinyt äitini ihon, ja palaa alle puolessa tunnissa. Jos minä joskus saan ihosyövän, syytän siitä mielensärkijää ja hänen pakkomiellettään siitä, että koko perheen, huom. koko perheen on otettava aurinkoa koko päivä uima-altaalla tai rannalla, koska niin oletetaan tehtävän. Tätä kirjoittaessani useimmin palaneita kohtia alkoi kirvellä ja kutittaa.

Kanarialla olen myös meinannut hukkua. En itse muista kuin juosseeni rannalla siskoni perässä aivan aaltojen rajassa, ja seuraavaksi makaan rannalla ja näen vanhempieni kumartuneen ylleni. Aalto oli kuulemma iskenyt minuun, kaatanut minut ja vetänyt veden alle hetkeksi. Mielensärkijä oli joutunut elvyttämään minut. En tiedä, miten tuo on minuun vaikuttanut, kun minulle on vasta myöhemmin kerrottu mitä oikeasti tapahtui. Olin tapahtuman aikoihin niin pieni, että muistin vain juosseeni rannalla. Tajuttomuus jäi välistä. Jos siitä puhuttiin, puhuttiin että minä otin torkut.

En ole nähnyt eläinten huonoa kohteluakaan missään niin paljon kuin Kanarialla. Joku lännenkylä, joka pyöri turistikohteena vain koska siellä oli joskus vuonna käpy ja mänty kuvattu leffoja Hollywoodin toimesta. Kaikki sorkkaeläimet kärsivät siitä, että niiden sorkat olivat aivan ylikasvaneet. Mikään ei saanut niitä kulumaan, joten ne vain kasvoivat ja kasvoivat. Suurin osa vuohista vain makasi, koska kävellessä niiden polvet vääntyivät ihan outoon asentoon sorkkien liikakasvun vuoksi. Lehmillä oli sorkat kuin Leningrad Cowboysin kengät. Hevoset olivat hyvin hoidettuja, koska niillä oli eri omistaja kuin muilla eläimillä, mutta niilläkin oli niin tylsää, että ne pureskelivat kaikki kiinnityspuomit ja tallinovet. Niissä oli mielettömät kolot kaikissa. Omistaja valitti, ettei hän päivän näytöksiltä ehtinyt ratsastaa hevosilla tarpeeksi että ne olisivat saaneet tehdä muutakin kuin purra puuta. Kamala paikka. Ja joka paikassa soitettiin kantria, joka on se musiikkilaji, jota en kestä kuunnella lainkaan. Soittakaa mitä vain muuta, kuuntelen jopa hardcore punkkia ennemmin kuin kantria.

Ihmetteleekö joku vielä, että olen pyhästi vannonut etten ikinä enää astu jalallanikaan Kanarian saarille? Välimeren lomakaan ei paljoa houkuttele. Mikään loma, missä ollaan kauhean kuumassa, missä on vaarana että joutuu olemaan koko päivän uima-altaalla muiden kanssa, ja jossa ei saa tehdä mitään muuta kuin olla ottamassa aurinkoa tai katsomassa piirrettyjä hotellihuoneessa, ei paljoa houkuttele. Jos minä haluan lomailla, kävelen suomalaiseen metsään. Sellaiseen jossa on paljon vanhoja mäntyjä ja paljon sammalta. Kuusetkin käyvät, kunhan ovat sen verran harvassa että siellä mahtuu jotenkin kulkemaan. Metsässä voi aidosti rauhoittua.

En ole ikinä ymmärtänyt, miten ihmiset voivat rauhoittua keskellä kauheaa metakkaa tulikuumalla hiekalla jota löytyy joka raosta vielä viikko Suomeen palaamisen jälkeen. Metsässä on aivan omanlaisensa pienilmasto. Siellä on kosteampaa ja viileämpää kuin kaupungissa. Siellä ei kuulu muuta kuin tuulen humina puiden latvoissa ja linnun laulu. Metsän pohjalla ei ikinä riehu niin kova tuuli kuin betoniviidakossa. Kaupungissa tuuli oikein ottaa vauhtia monta korttelia, kerää kaiken mahdollisen mukaansa mikä lähtee ja heittää sen sitten silmille. Metsässä käy vain tuulenvire. Siellä ei ole pakko tehdä mitään. Jos haluaa, voi alkaa katsella kuinka okasirkat heiluttavat varpuja hyppiessään tai ihailla kuinka montaa eri sammalta sillä kivellä onkaan tai poimia vähän ketunleipiä/marjoja/sieniä ja pistää vaikka suoraan suuhunsa. Yritäpä samaa etelän lomalla turistihelvetissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)