27.5.2008

Ai teilläkin oli näin?


Tänään tutustuin uuteen ihmiseen pintaa syvemmältä. Hämmästyttävää, miten samanlaiset perhetaustat meillä oli. Hän oli perheestä, missä äidillä oli Aspergerin oireyhtymä ja isä oli alkoholisti. Huomasimme huudahtelevamme "juuri kuin meillä!" "ai teilläkin oli komposti pöydällä!" "no se vois olla just sitä ku meilläkin!".

Kumpikin tiesi, millaisiksi lakanat muuttuvat, kun niitä ei vaihdeta puoleen vuoteen. Kumpikin tiesi, mitä saasta on. Kumpikin oli joutunut olemaan vanhempi vanhemmilleen. Eroavaisuuksiakin kyllä löytyi. Minä en päässyt hoitoon burnoutin vuoksi teini-ikäisenä. Minä en joutunut heittämään isääni pihalle. Mielensärkijä ei juonut, eli syytä oli vaikeampi osoittaa.

Tuntui ihmeellisen hyvältä vihdoin löytää joku, joka ymmärsi puolesta sanasta mitä tarkoitin. Ei tarvinnut ensin selittää, mitä hullussa perheessä eläminen on. Ei tarvinnut puolustella kokemuksiaan. Ei tarvinnut yrittää saada toista ymmärtämään, ja sitten pettyä, kun tämä ei suostu ymmärtämään. Siinä melkein itkettiin puolin ja toisin. Sovimme heti uuden kyläilykerran. Olen tainnut löytää uuden ystävän. :)

Rupesin kyläilyn jälkeen miettimään tuota Aspergerin oireyhtymää, sillä äitiemme käytös oli häiritsevän samankaltaista. Kumpikin omistautui työlleen täysin, ja vain makasi kotona sohvalla, kunnes meni nukkumaan. Kummallakin on vaikeuksia ymmärtää sarkasmia tai kehonkieltä. Kumpikin uppoutui omiin ajatuksiinsa täysin unohtaen ympäristön tapahtumat. Laiminlyöjällä ei ole pakkoliikkeitä, mutta hän puhuu itsekseen melkeimpä pakonomaisesti samoissa tilanteissa, eikä huomaa sitä. Hän hermostuu, jos rutiinit rikotaan. Kompostin on saatava olla pöydällä, sitä ei saa siirtää siitä järkevämpään paikkaan. Omenankannat on säilytettävä yöpöydällä. Joko siivotaan lauantaina, tai ei siivota lainkaan. Kaikki on selitettävä, ei riitä, että näyttää surulliselta tms. Hän on omistautunut musiikille ja osaa soittaa lähes mitä tahansa. Hän oli lapsena hyvin omiin oloihinsa vetäytyvä.

Saisikohan sitä laiminlyöjän varmistamaan tämän mökkiläisdiagnoosini jotenkin? Suvussa on kuulemma myös yksi täti, joka on omannut samankaltaisia piirteitä. Se viittaisi hyvin siihen, että tämä on perinnöllistä. Olisi mukava saada tietää, onko minun (mahdollisesti) tulevilla lapsillani riskiä tähän.

Miksi porukoillani täytyy olla tämmöisiä persoonallisuushäiriöitä ja oireyhtymiä, joihin ei ole hoitoa tai joista ei parane??

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)