18.5.2008

Hyvin menee, mutta menköön


Eilen oli vieraita kolme kappaletta, ja mukavaa oli. En stressannut enkä väsyttänyt itseäni loppuun. Ennen vieraiden tuloa siivosin 2 päivää. Oli vähän kertynyt kaikkea joka paikkaan. Pyykkiäkin piti pestä. Mutta nyt ei sitten olekaan muuta tekemistä kuin ylläpitää järjestystä. Tänään olen vain jumittanut sohvalla. Pää tuntuu vaativan nollausta tuon siivousrupeaman ja sosiaalisuuden jälkeen. Mutta olen ylpeä itsestäni. Olenhan selvinnyt koko viikonlopun "yksin" avokin reissatessa, enkä ole tarvinnut Oxaminiä (=Opamoxin halvempi versio) lainkaan.

Eilen kuulin nuorimmaisesta ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Sain tietää tulevasta taistelusta. Hän ei aio mennä mielensärkijän hänelle valitsemaan kouluun. Nuorimmainen on löytänyt alan jota rakastaa ja haluaa opiskelemaan sitä. Minä olen valmis tukemaan häntä tässä päätöksessä, ja kerroin ettei niihin papereihin tarvita vanhempien allekirjoitusta. Ja vaikka tarvittaisiinkin, siskoni on erittäin hyvä väärentämään niitä. :)

Onneksi tuohon taisteluun on aikaa vielä, sillä nuorimmainen on vasta menossa yläkouluun. Minulla on aikaa hankkiutua siihen kuntoon että jaksan tukea häntä ja perustella niille kahdelle idiootille, miksi nuorimmaista ei kannata pakottaa, kuten meitä muita. Jotain ehkä kertoo se, että me kaikki kolme olemme vähitellen liukuneet muille kuin niille ennalta määrätyille urillemme. (Me petturit! Kähähää.)

Jos keskittyisi juomaan teetä ja tuijottelemaan Poirotia, vaikka olenkin jo nähnyt tämän aikaisemminkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)