1.5.2008

Minä vihaan öitä


Viime yönä oli taas vaikeaa nukahtaa, kun sössin noiden nukahtamislääkkeiden reseptin uusimisen, eikä minulla nyt ole niitä. Kun vihdoin nukahdin, nukuin todella kevyesti ja säpsähtelin vähimmästäkin hereille, kunnes aloin nähdä painajaista. Kuten aina, uneni oli pitkä ja sekava. Olen nähnyt tämän unen aiemminkin. Välillä uni katkesi, mutta kun palasin näkemään unta, sama tarina jatkui.

Tai aluksi se ei ollut painajainen, vaikka tunnelma oli ahdistava. Olin kaverini kanssa joidenkin miesten matkassa, autolla. Oli talo, autot ajoivat sen ympäristössä. Talo oli vähän samanlainen kuin Psykossa, mutta siellä oli bileet. Nousimme autosta ja jätimme miehet sen luokse, kävelimme talolle. Kaverini huomasi, että talon vieressä oli kauppa. Hän ehdotti, että käydään siellä. Ovessa oli seksikkäästi poseeraava nainen. Minä nauroin, että käydään vaan, tuossa kaupassa on aina kiva käydä. Menimme sisään. Oikealla oli baari, vasemmalla katsomo. Vastapäisellä seinällä oli ampuma-aukkoja. Naureskelimme, mutta sitten aloin miettiä, mitä täällä pitää tehdä. Kaverini päätti haluta ampua. Hän otti pankkikorttinsa, näytti sitä baarimikolle ja änki sen sitten ampuma-aukkoon poikittain. Sitten hän meni juttelemaan miehelle, joka istui katsomossa ja irvaili hänelle. Juttelimme miehen kanssa jotain, ja aloimme sitten pelata. Luulin harjoittelevani jotain tietokonepeliä. Piti oppia väistämään tietyllä tavalla. Laskettiin lumista rinnettä laudoilla, ja väisteltiin mustaa ritaria, jolla oli pitkät, terävät kynnet. Laskijoita oli monta. Ensimmäisen väistöliikkeen opittuani, minun piti opetella vielä toinen, mutta siinä meno alkoi olla liian pelottavaa. Peto pääsi karkuun.

Seuraavaksi seuraan poliisia ja petoa juttelemassa auton vieressä metsätiellä. Yritän huutaa poliisille, että varo, tuo on vaarallinen. Hän ei kuule, vaan astuu autoonsa ja jättää pedon tienvarteen, vaikka peto uhkailee häntä. Kun poliisi on ajamassa risteykseen, peto hyökkää auton alta, viiltää poliisin turvavyön poikki ja tempaisee poliisin mukaansa. Auto jää siihen. Seuraavaksi olen pedon majalla. Se esittelee kertojanäänellä minulle saaliitaan. Tai sitten sen kertoo asioita poliisille. Ruumiita ja raatoja on lattia täynnä. Peto on yhä ritarin hahmossa. Se syö puolet poliisista.

Muut poliiisit tulevat autolle. Tutkivat. Eivät huomaa ensin autossa mitään erikoista, kunnes toinen huomaa että penkki on oudosti. Kutsuvat paikalle miehen joka korjasi auton. Tämä kertoo, ettei penkin tilanne johdu hänen huonosta korjauksestaan, vaan että penkki on viilletty rikki. Poliisit valpastuvat. Ilmoittavat keskukseen että poliisi on kadonnut. Juttelevat paikalle rehentelemään tulleen ihmissuden kanssa. Työntävät kottikärryissä tätä pois. Kertoo nähneensä poliisin. Ja miehen ja naisen, joista toinen päätti lähteä tappamaan ihmissusia, nainen haukkui hulluksi ja vetosi mieheen että tämä lähtisi lauman mukaan. Mies teippasi jalkaansa kalanraadon houkuttelemaan ihmissutta ja käski naista olemaan huolehtimatta, hänelle ei käy kuinkaan. Ihmissusi kertoo tämän, joten hahmot ovat susimaisia. Miehen lähdettyä nainen muuttaa mielensä, ei palaakaan laumaan, vaan lähtee miehen perään lapsensa kanssa. Ihmissusi pakenee poliiseja, eivätkä nämä edes huomaa mihin suuntaan susi lähti, ja jäävät kiroamaan tielle.

Olen komerossa ihmissuden kanssa. Pelkään että hän syö minut loppuun (olen poliisi). Hän sanoo minulle jotain (ettei saa välittää tai huolestua jostain?), ja heittää jotain (ruokani?) vessanpönttöön, ja sytyttää sen palamaan. Ihmissusi poistuu komerosta. Se kuulee juttelua pihalta, lähtee sinne. Mies pyytää apua auto-ongelmaan.

Ihmissusi tuo (houkuttelee) sisään miehen, naisen ja lapsen. Minä pidän komeron ovea kiinni lastalla, yritän työntää sitä niin, että se pysyisi kiinni. Vieressäni on palava vessanpönttö. Ovi raottuu, ja ihmissusi heittää lattialle sylivauvan, sitten lelun ja lopuksi kopan jossa lapsi oli (muovinen kippo). Nainen kirkuu, sitten ihmissusi työntää hänetkin komeroon. Nainen helpottuu, kun saa lapsen syliinsä. Mies huutaa hänelle "mutta mitä minulle sitten käy?". Ihmissusi alkaa miettiä, miten söisi miehen. Nainen puristaa lasta sylissään, ja lähtee pelastamaan miestään. Ihmissusi lyö häntä, ja sieppaa lapsen. Ihmissusi lähtee miehen kanssa ulos. Olen kerännyt koko ajan rohkeutta, ja nyt lähden komerosta, olen poliisi. Yritän auttaa naista, lähden ihmissuden perään. Se juttelee pihalla kauhuissaan olevalle miehelle. Sanoo, että jos yrität seurata, lapselle tapahtuu jotain. Susi katoaa yöhön. Nainen ja mies kauhuissaan, mies pui nyrkkiä perään ja huutaa hakevansa lapsensa.

Olen köysiradan yläpäässä kopissa. Siellä on mies, elokuvan näyttäjä. Sanoo, että laittaisi tämän elokuvan pyörimään, mutta ei saa sitä sopimaan köysirataan. Ihmissusi lupaa katsoa ja auttaa. Se yrittää tehdä puuttuvat osat miehestä, mutta ei onnistu. Haukkuu miestä "värää kaliiberia olevaksi". Mies kävelee perässä toiseen huoneeseen silmä mustana ja ihme kyyryssä. Peto pistää miehen köysiradan vaunuun, repäisee tämän silmät osiksi koneeseen ja työntää vaunun rinnettä alas. Ihmissusi lähtee perään hevosen selässä, näyttää cowboylta. Vaunu pääsee alas ja räjähtää osuessaan kiviin. Miehen ystävät ryntäävät perään, ja kysyvät cowboylta, mitä tapahtui. Cowboy muuttuu ihmissudeksi, ystävät lähtevät perään. Ajojahti alkaa.

Susi taistelee valkoisella harpuunalla miehiä vastaan. Miehet toteavat, että suteen osuminen on mahdotonta sen taikavoimien vuoksi. Ollaan leveällä laskettelurinteellä metsässä, rinnettä ympäröivät kuuset. Sudenratsastajat hyökkäävät suden kimppuun. Metsästä ilmestyy lisää ihmissusia. Saamme lopulta tapettua kaikki muut ihmissudet, paitsi yhden, jolla on taikavoimia. Se sitoo sudenratsastajat susineen lattiaan muiden tyyppisten ihmissusien kanssa. Se pakenee. Ihmissudet ja haltijat riitelevät siitä, miten ne päätyivätkin lattiaan kiinni. Miettimistä ja neuvottelua. Lopulta yksi ihmissusista keksii, että haltijan saa irti vetämällä sen päässä olevista höyhenistä. Haltijat naureskelevat, että selvisihän niidenkin tarkoitus. Haltijat irrottavat kaikki, lähtevät pomon perään.

Juoksen pakoon ihmissusia, olen miehen ja naisen mukana. Ihmissudet vaihtuvat välillä zombeiksi. Niitä on kaikkialla, emme pääse pakoon. Juuri silloin aurinko rupeaa nousemaan. Sudetkin alkavat pelätä, ne eivät halua auringon osuvan itseensä. Kaaos. Sudenratsastajat pelastavat omansa, ihmissudet kuolevat auringon osuessa niihin.

Olen välillä ihmissutten mukana, välillä sudenratsastajien. Tapamme monta ihmissutta, mutta emme saa niiden johtajaa kiinni. Sudet ovat varovaisia, sillä ne pelkäävät muita ihmissusia. Ihmissusia on 300 eri lajia, ja muut yrittävät tappaa nämä sudet. Seuraan susia, varoitan niitä uhkaavista vaaroista niiden vaeltaessa kohti jotain paikkaa. Iso musta sampimonni meinaa hyökätä, ehdin varoittaa. Rukoilijasirkkakin epäonnistuu, sudet pääsevät pakoon.

Johtaja päättää pelastaa ihmissutensa auringonvalolta käyttämällä ihmisvauvaa. Hän kuljettaa seuraajansa kohti jotain tiettyä paikkaa, jossa aikoo tehdä rituaalin auringon noustessa. Osa ihmissusista pakenee kertomaan aikeista haltioille. Johtaja on hullu, he kaikki kuolevat auringon osuessa heihin. Haltijat ehtivät paikalle. Paikka on kuin temppeli, paitsi että takaseinän tilalla on metsämaisema, aurinko on juuri nousemassa.

Auringon noustessa johtaja pitää lasta yläpuolellaan. Auringonsäteiden osuessa sen korviin (sillä on suden korvat), se alkaa itkeä. Haltijavanhemmat ryntäävät paikalle, pelastavat lapsen juuri ennen kuin kaikki ihmissudet kuolevat auringon valossa. Auringonvalo katoaa ja lapsi palaa normaaliksi. Metsämaiseman tilalla onkin valkoinen seinä. Sitten valkoinen seinä alkaa vetää puoleensa. Ihmeelliset härkä-ihmiset (temppeliin kuuluvia patsaita) kertovat, että jos seinään koskee, kuolee. Vanhemmat kirkuvat. Yrittävät heittää lapsen haltijoille valuessaan kohti seinää, mutta tämä tippuu heidän käsistään. Kaikki tuntuu hitaasti valuvan kohti seinää, paitsi haltijat, jotka seisovat tarpeeksi kaukana. Seuraa lapsen pelastusyrityksiä, vanhempien hilaamista köyden avulla pois seinän luota. Onneksi seinässä on syvennys, joten nainen ei osu seinään. Väliin heitetään vaikka mitä lapsen pelastamiseksi. Härkäihminen, alttarin tapainen kivi, jossa on härän kuva kyljessä. Kaikki imeytyvät seinään. Meno yltyy yhä hurjemmaksi ja absurdimmaksi, kunnes lapsen pelastamiseksi väliin heitetään hylje, jonka suuhun heitetään kaloja. Nainen (minä) saa juuri ja juuri ponnistettua sen suusta vauhtia päästäkseen ylös, ja hylje katoaa valkoiseen seinään. Kimpoan kohti pilaria, jota vasten 2 pingviiniä hioo jotain rikotun häkin tapaista. Ajattelen, että keksisivät jo jonkin lopullisen ratkaisun. Äkkiä sellainen keksitään, ja painovoima palaa normaaliksi. Nainen ja mies pelastuvat, ovat helpottuneita. Sudenratsastajat lähtevät pois.

Sudenratsastajat metsässä. Ne törmäävät toisiin susiin, joissa on jotain pahaa. Neuvottelu toisten susien kanssa. Sudet pyytävät seuraamaan, ja houkuttelevat sudenratsastajat ansaan. He joutuvat häkkeihin ampumaradalle. Äkkiä toisten susien johtaja huutaa "nyt!", ja häkit aukeavat. Ansa onkin ansa pahikselle, joka ratsastaa hevosella ja luuli pääsevänsä ampumaradalla tappamaan sudenratsastajat. Sudenratsastajat pakenevat. Sudet tulevat kertomaan naureskellen kuinka tappoivat pahikset. Pahoittelevat huijausta. Kertovat, kuinka sulkivat pääpahiksen hevosineen, apureineen ja peikkoineen aitaukseen. Tappoivat kaikki hevoset ja pahikset, antoivat peikkojen viedä hevosenlihat mukanaan, jotta "ne saisivat palkkion vaivoistaan".

Sudet ja sudenratsastajat liittoutuvat. Lähtevät seuraamaan vilkkuvaa L-kirjainta lumessa. Lisää juoksemista. Haltijat miettivät, miten saisivat metsän asukit (sudet, ihmiset) tulemaan toimeen keskenään. Puhutaan tukikohtana toimivan "pesän" munan säilyttämisestä, rauhan saamisesta sen avulla. Herään. Olen todella ahdistunut, taistelu jatkuu päässäni.

2 kommenttia:

  1. Olen lukenut blogisi jo kertaalleen läpi, nyt uusintakierros menossa.
    Ihailen sun ilmaisukykyäsi. Tämä unipostaus sai miettimään,että miten voitkin muistaa unesi niin tarkkaan. Itse herään tosi pahoissa fiiliksissä monesti ja tiedän vaan nähneeni jotain megapainajaista, muttei ole hajuakaan mitä siinä tapahtui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huh! Aikamoinen luku-urakka. :)

      Aloin jo teininä opetella unien muistamista. Eli heti herättyäni en noussut sängystä, ennen kuin olin muistanut unestani jotain. Vähitellen sitten alitajuntakin taisi tajuta, että pidän uniani tärkeinä ja niiden muistaminen helpottui.

      Poista

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)