19.5.2008

Tapahtumarikas päivä


Avokki suostui vihdoin kertomaan, miksi hän ei halua hakea apua masennukseensa. Hän pelkää, että lääkäri käskee keskeyttämään opiskelut. Ja hän haluaa valmistua ennen syksyä. Muussa tapauksessa suunnitelmat menisivät uusiksi. Ja mitä häntä tunnen, hän ei tykkää uudelleen suunnittelemisesta. Joka tapauksessa, hän on nyt luvannut soittaa huomenna ja varata lääkäriajan itselleen, jos saisi masennuslääkkeitä. Toivotaan, että lupaus pitää. En tiedä, mistä narusta tänään onnistuin vetämään, vai tajusiko hän vihdoin, mitä tarkoitin kun sanoin hänen ylireagoivan kaikkeen. Joka tapauksessa tänään setvittiin asioita siitä hetkestä, kun hän tuli kotiin, siihen hetkeen kun hän meni nukkumaan. Ainoa tauko oli, kun kävin terapiassa.

Terapiassa esittelin tänään viikonlopun piirrustuksiani. En voi laittaa niitä tänne, kun päivityksen jälkeen Ubuntuni ei suostu löytämään kameraa, eikä avokki tänään ehtinyt asentaa Linuxia uudelleen. Mutta joka tapauksessa. Piirrustuksista saatiin sen verran irti, että yritän löytää raivolleni turvallista kohdetta, en uskalla piirtää mielensärkijää, haluan suojautua omilta tuntemuksiltani ja terpan mielestä piirrustukset olivat hyvin valaisevia. Näistä puhe kääntyi vähitellen minun ja avokin riitaan aiheesta minä avokin reviirillä. Siivosin hänen työpöytänsä viikonlopun aikana, kun hän oli poissa. Riita syntyi, kun käsityksemme siivoamisesta olivat täysin erilaiset. Olin pyytänyt luvan siivota, ja saanut sen, mutta hän oli käsittänyt antaneensa luvan vain pyyhkiä pölyt tavaroiden alta ja laskea tavarat sitten niille kohdilleen mihin hän oli ne laittanut. Minä olin käsittänyt saaneeni luvan arkistoida ja järjestää kaiken uudelleen.

Lisäksi olin eilen saanut päähäni soittaa avokille, ja pyytänyt häntä taas kertomaan miten allerginen hän on kissoille. Minä halusin saada ymmärrystä ikävälleni ja lohtua, hän käsitti että olin hakemassa (tai jo hakenut) kissoja tänne ja on vieläkin kauhuissaan. Ymmärrän kyllä, että hän on masentunut ja puolustuskannalla kun olen hyppinyt pois ruodusta liikaa, mutta silti.

Yritin saada tänään aikaan sitä, että avokki olisi antanut minulle jotain sääntöjä, joiden yli ei saa hyppiä. Hän kieltäytyi, vaikka terppakin oli ehdottanut samaa. Hän ei kuulemma osaa neuvoa minua niin, että tapahtuisi kuten hän haluaa. Äh pöh. No, asetin sitten itselleni rajat, joista tuli luultavasti paljon kovemmat kuin mitä hän olisi antanut. Miksei tuo mies puolusta itseään?! (No ehkä siksi, että hän on masentunut ja väsynyt...)

Kaipaisin silti jotain vastakaikua. Lisäksi koen, että se olen vain minä, joka on valmis muuttamaan käyttäytymistään, ei avokki. Toisaalta käyttäytymisen muuttaminen on rankkaa, varsinkin jos on masentunut. Eli kaikesta tästä päästiin sitten siihen, että avokki soittaa sinne lääkärille. Jos ei soita, en tiedä enää mitä tekisin. Olen itkenyt, vaatinut, vedonnut, vannottanut, luvannut tukea, käynyt mahdollisia uhkia/tilanteita lävitse, saattanut lääkäriin, ja silti avokki ei ole vieläkään puhunut mitään yhdellekään lääkärille. Tai no, kävi hän hammaslääkärillä ja heti löytyi reikiä, mutta se nyt ei paljoa auta tähän.

Mitä voi tehdä, kun toinen ei halua auttaa itseään? Miten ihmeessä avokki sai minut aikoinaan suostuteltua lääkäriin?

Ps. Tänään tulee taas Julkisuuden trauma. Pitää katsoa, kun jäi viime kerralla näkemättä. Ihania nämä pikauusinnat.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)