21.5.2008

Uskomatonta


Minulla on tylsää. Kävin jo kävelyllä, kevätsiivous on tehty (tai no, häkkivarasto ja yksi ikkuna ovat vielä asialistalla), eikä kotona olisi enää muuta tekemistä kuin uppoutua hyvään kirjaan, mutta minä en tahdo. Haluan pois kotoa. Uskomatonta.

Ensimmäistä kertaa sitten saikun alkamisen haluan töihin. Hemmetti, tekisi mieli jopa opiskella.

Mistäs tämmöinen olo nyt äkkiä pelmahti? No, onhan tässä jo levätty ja vajottu ajatuksiinsa 11kk ja 21 päivää. Tai no syyskuuta ei oikeastaan pitäisi laskea, kun silloin minä hullu yritin opiskella. En minä varmaan kykenisi siihen työhön tuntia kauempaa, mutta vihdoin sitä tekisi mieli tehdä. Edes vähän.

Kaveri ehdotti, että lähtisin tekemään vapaaehtoistyötä löytöeläinten kanssa, mutta se kariutui monestakin syystä. Jotain vapaaehtoista voisi ehkä yrittää jossain vaiheessa. Johan eilen ajauduin tunniksi vapaaehtoiseksi kierrätyskeskuksella, kun kävin kaveria moikkaamassa. Toisaalta sen tunnin jälkeen oli kaikkensa antanut olo, mutta se oli hauskaa.

Leikittelen jopa ajatuksella, että vaihtaisin opiskelualaa heti ensi syksynä, jos pääsisin vielä jotenkin sinne haluamaani koulutukseen. Varsinainen hakuaika meni jo, mutta ainahan on täydentävä haku. Tiedän kyllä, että niin suuri elämänmuutos ei nyt välttämättä sopisi heti ensi syksylle, mutta ainahan sitä saa kuvitella / huvitella.

Huh, into taisi mennä ohitse. Jos sitä sitten uppoutuisi siihen kirjaan. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)