7.6.2008

Ei taas...


Tänään saunassa se iski. Kohtaus. Se alkoi epämiellyttävänä tunteena vatsassa. Sitten se levisi koko kroppaan, ja sitten alkoivat kädet ja jalat täristä. Ryntäsin nappaamaan Oxaminin, ja romahdin sohvalle, jossa tärisin kunnes lääke vaikutti. Miksi? Miksi nyt?

Ei minulla ole tällaista ollut sitten... No, oli näitä pääsiäisenä ja pari viikkoa sen jälkeen, mutta sitten ne vähitellen jäivät pois. Olen kyllä tuntenut että uusi möykky olisi nousemassa pintaan. Varsinkin kun mummo on tonkinut menneiden tapahtumien tunkiota. Sain kuulla, että kerran laiminlyöjälle olivat naapurit soittaneet töihin, että tuleppas tänne, lapsenvahtisi on vienyt tyttäresi baariin. Ja siellä minä kuulemma olin nukkunut rattaissa keskellä juopottelevia aikuisia. Lapsenvahti oli kuulemma ollut aikamoisessa tuiskeessa. Lisäksi mummo muisteli, miten paljon olin ollut (ja myöhemmin me - minä ja sisko - olimme olleet) täällä mummolassa, kun vanhemmat olivat vaikka missä. Kun meiltä oli kysytty missä isi oli, isi oli matkalla. Kun oli tullut vieraita yöksi, minut oli pistetty naapuriin nukkumaan, koska vieraat olivat yökukkujia. Minulla ei ollut ollut yhtäkään kovin pitkäaikaista hoitajaa, vaan minut oli lykätty milloin kenenkin hoiviin. Laiminlyöjää näin ruoka-aikana ja silloin kun hän päästi minut rappuun leikittyäni yksin hiekkalaatikolla.

Näin viime yönä unta. Edessäni oli valkoinen pallo. Kiisin siitä kauemmaksi, kunnes pallo muuttui tähdeksi äärettömässä avaruudessa ja katosi osaksi linnunrataa. Sitten päätin "Ei!", ja lähdin kohti palloa. Siitä tuli ikkuna. Yritin päästä kulkemaan ikkunasta, mutta mielensärkijän pahvikuva hyppäsi silmilleni aina yrittäessäni. Kutsuin apuun kultaisen peuran, joka koostui siitä samasta valkoisesta valosta, joka oli ikkunan ulkopuolella. Se heitti sarvillaan mielensärkijän pois ikkunan edestä ja pääsin ikkunan läpi. Kuljin peuran kanssa ja näin olkani ylitse mielensärkijän kulkevan ikkunasta toiseen suuntaan, ja sitten ikkuna kutistui mustaksi pisteeksi ja katosi lopulta kokonaan. Kuljin peuran kanssa eteenpäin, ja näin edessäni ringissä istuvia hahmoja. Istuin ringin tyhjälle paikalle, ja aloimme yhdessä luomaan piirin keskelle jotain. Kerros kerrokselta kutsuin ringin keskelle kaikkea mukavaa: Rakkauden itseäni kohtaan, Itseluottamuksen, Halun parantua, Rakkauden avokkia kohtaan jne. Lopulta kerroksista muodostui muna, joka halkesi kahtia. Sen sisällä oli vauva. Otin sen syliini ja lupasin hoitaa sitä.

Toivottavasti tuo uni kertoo, että jotain parempaa on tulossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)