13.6.2008

Päässä surisee


Kohtaukset ovat näemmä taaksejäänyttä elämää. Niitä näemmä alkaa tulla kun on pitkään pois kotoa. Mummon tapa kauhistella kaikkea ("Voi kuinka kauheaa se on tuokin...!") ja puhua jatkuvasti mielensärkijästä ja laiminlyöjästä ja kuinka minun pitäisi olla kiinnostunut heidän kuulumisistaan ei ainakaan parantanut tilannetta. Nukahtamislääkkeitäkin tuli ikävä.

Nyt on olo parempi, mutta jotenkin en saa itseäni käyntiin. Heräsin, mutta en ole sen jälkeen saanut aikaiseksi kuin puettua ja otettua aamulääkkeen. Ajatukset tuntuvat taas surisevan eilisen terapian jälkeen. Siellä ymmärsin vihdoin yhden syyn solmulleni. En ole eriytynyt vanhemmistani. Nyt olen sitten hokenut itselleni "minä en ole he", että oppisin ettei minun tarvitse upota siihen suohon heidän kanssaan. Minä olen minä, he eivät voi vaikuttaa minuun ellen anna heidän tehdä niin. Terapeutti huomautti, että perheemme on luonut noidankehän, jossa mielensärkijä ja laiminlyöjä sotkeutuvat minun asioihini ja minä heidän ja seurauksena kumpikin osapuoli uppoaa vain syvemmälle siihen ongelmien suohon, jota vastaan minä nyt pyristelen.

Minä en anna heidän syyllistää minua, kun en suostu märehtimään heidän ongelmiaan ja hyppäämään heidän pillinsä tahtiin. Heidän ongelmansa ovat heidän omiaan, minun ei kuulu ratkaista niitä. Meillä ei ole telepaattista yhteyttä, joka velvoittaisi minut rankaisemaan itseäni aina, jos huomaan rikkovani jotain mielensärkijän sääntöä. Minä saan nauttia elämästäni ja pyrkiä kohti parempaa ilman että tuhoan kaiken, koska koen ettei mielensärkijä salli minulle mitään hyvää (koska se on pois häneltä).

Alan vihdoin suostua uskomaan senkin, että laiminlyöjässä on samoja piirteitä kuin mielensärkijässäkin. Koen, ettei hän ymmärrä minua, koska hän ei ihan oikeasti kykene empatiaan niin hyvin kuin voisi toivoa. Hän on oman maailmansa napa, hän ja musiikki. Muulla ei ole väliä. Muu on häiriöksi. Eli minulla on kummatkin vanhemmat viallisia. Mikään ihme että olen sekaisin. Jos joogaisi taas ja yrittäisi sitten syödä aamupalaa... Katsotaan, onnistuisiko tämmöinen suunnitelma.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)