21.6.2008

Ylisosiaalisesta erakoksi yhdessä illassa


Tänään vietettiin keskikesän juhlaa grillaten porukalla. Kun palasin kotiin nopeasti viemään tavaroita pois ennen saunomista, sohva alkoi vetää puoleensa uskomattomalla voimalla. Romahdin sille, enkä enää päässyt ylös. Avokki välitti puolestani pahoittelut porukalle, että minä väsyin liikaa. Reilut kaksi tuntia mukavaa yhdessäoloa oli liikaa. Päätä särki, vatsaa särki, olin kuin kissa pistoksissa. Yritin saada nukahdettua kun väsytti niin, mutta kävin niin kierroksilla, ettei se onnistunut. Oli pakko suunnata kierroksia tekemiseen, joten siivosin vähän. Palautumiseen meni kuusi tuntia. Nyt on taas jotenkin normaali olo, tuli nälkäkin.

On se rankkaa pitää hauskaa. Nyt pystyn sentään jo katsomaan televisiotakin. Kun kotiuduin, en pystynyt keskittymään mihinkään. Tämä on ärsyttävää. Vihdoin, kun näkee jotakuta ihmistä pitkästä aikaa, ei pystykään sitten tulemaan hyvästelemään(kään), vaan muuttuu äkkiä ihan erakoksi. Joukosta on niin vaikea irrottautua äkkiä ihan vain siksi kun voimat loppuvat. Tuntuu ettei sitä oikein ymmärrettäisi. No, ehkä tämä tästä vähitellen. Niin kuin kaikki muukin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)