1.7.2008

Hirveä kiire!


No niin. Kaverini mielestä ylireagoin, ja homma ohitettiin sillä. Sitten tuli kaiken näköistä: kaveri muutti yötä myöten, yksi katastrofaalinen lomareissu tuli riehuttua läpi, yhteen kilpailuun tuli ilmoittauduttua ja siihen pitäisi vielä osallistuakin. Huh.

Lomareissulla tuli vihdoin riideltyä avokin kanssa. Minä tajusin, että jos haluan tämän suhteen jatkuvan, minun on pakko alkaa priorisoida meidän etumme. Ei kaverini etu, ei minun etuni, vaan meidän etumme. Meidän etumme on usein myös minun etuni, minä en vain välttämättä suostu uskomaan sitä sillä hetkellä. Avokki usein huomaa minua paremmin, milloin käyn ylikierroksilla, milloin olen tekemässä jotain ihan tyhmää ja milloin teen jotain vain rangaistakseni itseäni.

Tuli tuon reissun aikana itsensä syyttelyn ja riitelyn lisäksi mietittyä, olenko kirottu. Koko reissu alkoi huonosti. Ensin myöhästyin bussista, sitten en saanut taksia, myöhästyin junasta, odotin kaksi tuntia seuraavaa (eikä asemakaan ollut auki) palellen kesämekossa. Perillä eksyimme, koska luulin tietäväni minne olin menossa. Jäi siis myöhästymisen takia yksi paikka käymättä, ja eksymisen takia toinen. Sitten tuli ensimmäinen riita. Seuraavana päivänä priorisoin kaverini avokin ylitse, ja kävin hoitamassa kaverini asioita ajalla, jonka olisin voinut käyttää käymällä avokin kanssa hänen haluamassaan kohteessa. Onneksi aloin tulla järkiini, ja käytimme illan laatuajan viettoon ja kävimme leffassa. Seuraavana aamuna jäi sitten taas riidan takia yksi paikka käymättä, koska avokki vain halusi äkkiä kotiin. No, päätin valita hänet, ja tulimme samalla junalla kotiin. Nyt kaikki on taas hyvin.

Miksi, miksi minä priorisoin kaiken muun, paitsi avokin? Pidänkö häntä itsestäänselvyytenä?

Näin muuten viime yönä outoa unta. Uni oli jatkoa unelle, jonka näin vuosia sitten. Unen alussa kerrattiin vanhat tapahtumat nopeasti. Kolme nuorta pääsi sopimukseen peikkojen (2kpl) kanssa: viemäriputki rakennetaan niin, että se kulkee peikkojen luolan katossa, ja peikot kaivavat luolaansa syvemmäksi laskemalla lattiaa. Samoin huone, jonne peikot olivat vahingossa kaivautuneet, korjattiin niin, että peikot saivat huoneesta osan ilman että ihmiset tiesivät peikoista mitään.

Uusi uni alkoi siitä, kun rakennuksessa (se oli koulu) aloitettiin remontti, ja viemäriputki revittiin auki, koska se oli tukossa. Kävi ilmi, että yksi peikoista oli raivostunut katossa kulkevalle putkelle, ja vääntänyt sen solmuun. Kolme nuorta pyydettiin paikalle kertomaan korjaajille ja rehtorille peikoista ja näiden kanssa tehdystä sopimuksesta, koska he eivät olleet tienneet peikoista. Mietittiin, miten peikot nyt reagoisivat, kun niiden huoneen seinä oli rikottu, kun putkea oli tutkittu.

Peikot tietysti suuttuivat, eivätkä suostuneet hyväksymään omaa osuuttaan tapahtumissa.

Loppu unesta oli aika painajaismainen. Joku meni peikkojen luolan kautta kulkevalle polulle tietämättä pelätä, ja kaksi muuta lähti pelastamaan häntä, ennen kuin peikot huomaavat. Minun peikoillani oli pitkät metalliterät kynsinä, ja ne halusivat käyttää niitä tunkeilijoihin. Seurasi pakenemista mm. hautausmaan halki, ja lopulta kolme nuorta pakenivat maakellariin, jonka oven he saivat lukkoon. Peikot lähtivät kaivautumaan maakellariin, mutta viime hetkellä aurinko nousi, ja peikot pakenivat. Nuoret lähtivät kellarista, keksivät keinon korjata peikkojen seinä kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla, ja uni loppui rauhallisissa tunnelmissa.

Lisäksi olen nähnyt unia vankiloista, joissa ammutaan kenkien toimittajia. Jostain syystä kaikille vangeille pitää toimittaa uusi kenkäpari joka päivä, ja osa vankilasta on yhden jengin vallassa... Pitää taas pyytää terpalta unianalyysiä, jahka elokuu koittaa. Mutta nautitaan ensin heinäkuusta, joka on lempikuukauteni.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)