31.7.2008

Kuitenkin tuli tehtyä


Ihmeellistä, olen saanut paljon aikaan. Sen siitä saa, kun antaa itselleen luvan olla tekemättä mitään. Keittiö kiiltää ja vatsassa on ruokaa. Tuossa keittiötä puunatessa muistin viimeöisen uneni. Olin jossain koulussa tai lastenleirillä valkoseinäisessä talossa. Myös luokkakavereita ala-asteajoilta oli siellä. Ainoa aikuinen oli kuviksen opettaja, joka pisti meidät rakentamaan taloja kylään, joka kärsii yhdestä inhottavasta asukkaasta. Jokaisen piti rakentaa yhden kyläläisen talo. Minä sain rakennettavaksi nelihenkisen perheen talon. Yksi tytöistä sai rakennettavakseen sen akan talon, joka terrorisoi kaikkia muita taloja. Hän ei olisi halunnut, mutta lopulta hän äksyili meille kuin talon ilkeä akka. Kävin jossain vaiheessa sanomassakin hänen kamalasta käytöksestään opettajalle, joka nuhteli meitä.

Me yritimme tehdä taloistamme niin hienoja kuin mahdollista, mutta opettaja käski meidän tehdä joka taloon jälkiä jotka kertoisivat ilkeän akan rikkoneen jotain. En halunnut tehdä niin, mutta talooni alkoi sitten ilmestyä kaikennäköistä roskaa ja rikkinäistä.

Kun talot olivat valmiit laitoin taloni kuivumaan rappusille. Muut seurasivat esimerkkiä. En tiedä, mitä sitten tapahtui, mutta äkkiä alkoi sataa kaatamalla. Olin jo ehtinyt unohtaa että vein taloni kuivumaan rappusille. Kun muistin sen, ulkona tulvi jo niin, että talo oli jäänyt veden alle ja perhettä esittävät nuket olivat kadonneet. Nostin talon vedestä ja toin sen sisään ja sanoin muille, että heidän talonsa ovat tainneet kärsiä yhtä pahasti, mutta kukaan ei näyttänyt kiinnostuneen. Yritin sanoa, että paljon olisi vielä pelastettavissa, mutta kukaan ei vieläkään kiinnostunut, paitsi yksi luokkakaverini, joka haki omansa, ja arveli, että sen voisi vielä korjata. Siihen uni taisi loppua.

En halua alkaa tulkita tätä unta. Laitetaan nyt kuitenkin ylös, jos terppa osaisi sanoa siitä jotain.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)