16.7.2008

Sivistyneitä siimahäntiä ja vapaita pikkumiehiä


Olen löytänyt kirjat uudelleen. Lapsena en lukenut kirjoja, vaan kirjasarjoja. Niihin oli mukava paeta todellisuutta. Nyt pakenen ajatuksiani. Kun en voi käsitellä niitä nyt terapiatauon aikana (tai siis minulla ei ole kiintopistettä ajatuksilleni), olen päättänyt unohtaa ne uppoamalla Terry Pratchettin luomiin maailmoihin. Eilen luin "Mahtava Morris ja sivistyneet siimahännät"-kirjan, tänään luin "Vapaat pikkumiehet" ja aloitin Onttujen ensimmäistä kirjaa. Tuo Vapaat pikkumiehet sai minut jopa innostumaan. Pitää huomenna hakea sen jatko-osa kirjastosta.

Ongelma on, etten minä saa naurettua. Noissa kirjoissa tapahtuu ja sanotaan vaikka mitä, mistä tietää että tämän pitäisi nyt olla hauskaa, mutta mitään ei tapahdu. Muistan, kun luin Linnunradan käsikirjaa liftareille. Nauroin välillä vedet silmissä. Siitä on kauan. Nyt kyllä tykkään katsoa komedioita, lukea parodioita yms., mutta ei vain naurata. Ne kerrat kun olen onnistunut nauramaan, puhkean seuraavaksi itkuun. Olenko kieltänyt itseltäni ilon, vai surenko oikeasti? Tällä hetkellä kaikki tuntuu turhalta, mitäänsanomattomalta ja yhdentekevältä. Jos olen onnellinen edes hetken, ihmettelen mikä minua vaivaa. Onneksi kirjoihin voi uppoutua ja elää edes välillä muiden ihmisten (vaikkakin keksittyjen) tunteita.

Olen nyt nukkunut paljon paremmin luettuani kirjaa ennen nukkumaan menoa telkkarin katselun sijaan. TV kiihdyttää liikaa, kirja etenee juuri niin nopeasti kuin minä sitä luen. Ja kaikista kamalimpia ei edes tarvitse kuvitella niin kamalina kuin mitä kirjoittaja kuvailee. Televisiokuva näyttää kaikki yksityiskohdat, halusi niitä nähdä tai ei. Varsinkin, kun olen nyt viimeaikoina katsonut enimmäkseen murhadekkareita. Kaikenlaiset sitä "kevyemmät" ohjelmat (sisustukseen, elämäntapaan tai askarteluun liittyvät) tuntuvat jotenkin kiiltokuvamaisilta, tyhjänpäiväisiltä, turhilta. Miksi ihmiset käyttävät aikaansa hullutuksiin, kun maailmassa on oikeitakin ongelmia?

Uutisetkin ottavat päähän. Lasketaan vain veroja, vaikka kaiken järjen mukaan kun suomalaiset ovat rikkaampia kuin koskaan ja sosiaaliturva on heikentynyt heikentymistään, veroja pitäisi nostaa. Kaikilla on liikaa rahaa. Jopa minulla. Kuvitelkaa, että eilen ostin luumuja miettimättä, onko minulla oikeasti niihin varaa, ja mistä se raha on pois. Ja meillä on tavaraa hulluna, kun kukaan ei enää arvosta tavaraa ja antavat sitä pois ilmaiseksi. Tulisi kohta se lama, ehkä ihmiset sitten suostuisivat pysähtymään vähän.

No, kohta on kuitenkin vesi loppu maailmasta, kun kulutus vain kasvaa ja suolaantuminen ja saasteet pilaavat pohjavedet. Kohta on ruoka loppu kun mehiläiset ja muut pölyttäjät eivät enää löydä kukkia saasteiden keskellä. Kohta maailma muuttuu. Sitä odotellessa...

Ai niin. Erosin kirkosta. Veli kertoi mielensärkijälle, joka ei olisi halunnut kuulla uutista. Minusta on hullua, että ihmiset kastetaan jonkin uskonnon jäseniksi ennen kuin he tajuavat edes olevansa äidistään irrallisia yksilöitä. Luulen, että tapa johtuu ihan vain siitä, että vanhemmat eivät tykkää kun lapset rupeavat ajattelemaan itse ja valitsevatkin jonkun toisen tavan hahmottaa maailmaa. Uskonnot ovat ihmisen luoma illluusio, todellisuuden voi löytää vain tutkimalla itse maailmaa. Toisaalta kirkko kyllä tekee hyvää työtä paikkaillessaan sosiaaliturvan aukkoja, mutta se homma kuuluisi kyllä valtiolle. No niin, se siitä aiheesta, ja tätä enempää en uskonnosta keskustele. Piste. Lapsena sitä sai harrastaa ihan tarpeeksi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)