18.7.2008

Taas tällainen päivä


Tuntuu kuin ei olisi elossa. Tai siis hengittää jne., mutta ei tule tehneeksi muuta kuin maanneeksi sohvalla. Syöminen ei houkuttele, vessaan ei mene ellei ole pakko. On jano, mutten kiinnitä siihen huomiota. Pitäisi tehdä vaikka mitä, mutta ei jaksa. Tai oikeammin ei kiinnosta. Haluan vain maata tässä ja upottautua television tai kirjojen maailmaan. Olen taantunut ala-asteen kesälomien aikaan. Silloin oli juuri tällaista. Menen nukkumaan aamuyöstä tai sitten kun aurinko nousee. Herään iltapäivällä. Puen ettei tule kylmä ja menen sitten sohvalle makaamaan, enkä nouse ennen kuin menen illalla nukkumaan. Avokki on näemmä jo tottunut, kun käy puhumassa kanssani juuri sen verran että kysyy haluanko kaupasta jotain ja että hän lähtee nyt sinne ja sinne.

Tai kävin minä tänään tuossa lähikirjastossa. Hurjat 500m suuntaansa. Houkuttelin itseni sinne sillä, että hankin samalla reissulla aamupalaa. Olisihan täällä ollut puuroa, mutta sen syöminen tuntui yhtä houkuttelevalta kuin ämpärillinen matoja. Ostin suklaamuroja ja söin koko paketillisen. Yhden satsin aamupalaksi, yhden pääruuaksi, yhden välipalaksi ja sitten ne olivatkin jo loppu. Seuraava välipala oli lasillinen kokista, jota avokki osti illan nyyttäreitä varten. Terveellistä elämää. Minä nyt makaan tässä sohvalla ja odotan että talo syttyisi palamaan ja pääsisi tästäkin surkeudesta. Tai avaruussukkula rysähtäisi katon läpi. Tai maailmanloppu koittaisi. Äh. Elämä on vaikeaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)