29.11.2008

"Pientä pintaremonttia vaan..."


Näin aika kuvaavaa unta. Kuolin ja pääsin taivaaseen, tai niin luulin. Mitä enemmän tutustuin paikkaan, sitä kamalammalta se vaikutti. Siellä oli pistäviä ja purevia hyönteisiä, jotka olivat hevosen kokoisia, likaa ja törkyä ja mies joka esitteli minulle paikkoja (väitti olevansa enkeli), yritti korostaa että joitain ongelmia oli, mutta ne sai korjattua. Yritin ja yritin korjata kaikkea, mutta homma vaikutti loputtomalta. Juuri kun sain jonkin paikan tyhjennettyä hyönteisistä ja korjattua kaiken mikä oli rikki, huomasin että aiemmin korjaamani oli taas samassa tilassa kuin ennen. Jossain vaiheessa paikalle ilmestyi Gandalf (Taru sormusten herrasta -Gandalf), joka vei minut sieltä pois sudenkorennon selässä, ja selitti että paikka oli Helvetti ja oppaani itse piru. Näin koko paikan ilmasta käsin ja ymmärsin miten väärässä olin ollut. Paikka tosiaan oli Helvetti, eikä sitä millään voinut "korjata" Taivaaksi.

Gandalf vei minut sitten oikeaan Taivaaseen, ja asiat olivat paremmin. Mutta jotenkin meidän sitten piti lähteä takaisin Helvettiin viemään sinne sormusta, joka oli ilmestynyt sormeeni. Hyppelimme tulimeressä kiveltä kivelle (tai minä hypin, Gandalf lensi), meitä yritettiin johtaa harhaan useasti ja sormus antoi minulle kyvyn hengittää veden alla. Gandalf toimi suojelijanani ja kertoi kun minua yritettiin huijata tai jos asiat olivat eri tavalla kuin miltä ne vaikuttivat.

Eli elin elämääni Helvetissä, kunnes pääsin muuttamaan pois kotoa. Terapeuttini auttaa minua käsittelemään mennyttä ja korjaa käsityksiäni todellisuuden mukaisiksi. Hyvä, että alitajunta tietää, missä mennään.

Aiemmin näin myös unen, jossa mielensärkijä tappoi minut hakkaamalla terästangoilla. Tapon jälkeen autoin häntä pakkaamaan tangot auton takakonttiin, ja sitten lähdimme laiminlyöjän kanssa ajamaan auton kanssa paikkaan jonne voisimme piilottaa tapon jäljet, kuten mielensärkijä oli käskenyt. Olin koko matkan ajan huolissani siitä, että joku saa selville mitä on tapahtunut, vaikka mitä pidemmälle ajoimme, sitä enemmän unohdin mitä oli tapahtunut. Tiesin vain, että jotain pahaa ja että kukaan ei saa tietää. Poliisi pysäytti meidät yhdessä vaiheessa, ja halusi jostain syystä sitten nähdä takakontin. Veriset tangot pistivät hänet pidättämään meidät, joten tapoin hänet ja jatkoimme äkkiä matkaa lavastettuamme koko homman katoamiseksi.

Tämän jälkeen ajoimme taukopaikalle syömään. Siellä oli soppatykki ja paljon väkeä. Pelkäsin mennä väkijoukkoon, kun ajattelin että mielensärkijän paha teko jotenkin näkyy minusta päälle päin. Lopulta sain uskoteltua itselleni, että he eivät millään voi arvata mitään, ja uskaltauduin hakemaan itsellenikin lautasellisen hernekeittoa. Sitä syödessäni tajusin, että siinä on jotain omituista. Löysin keitosta siivun mielensärkijän tappaman naisen päätä. Kauhistuin, ja mietin miten nyt kätken sen. Heitin ruuan läheiseen roskikseen ja työntelin sen päälle lehtiä ja muuta roskaa, ettei kukaan vain huomaisi. Sitten lähdin pesemään lautastani kehuen ruokaa kovaan ääneen kaikille. Pestyäni oman lautaseni rupesin pesemään kaikkien muidenkin lautasia, että heille jäisi meistä mukava kuva. Noin puolessa välissä tajusin, mitä tein ja rupesin miettimään mitä oikein on tapahtunut. Miksi minä peittelen mielensärkijän tekemisiä? Miksi minun pitää miellyttää kaikkia? Lopetin astioiden pesun, heitin veriset tangot auton takakontista pois ja lähdin ajamaan, yksin.

Tätä unta ei kai tarvitse sen enempää selitellä. :)


28.11.2008

We have a Plan


Jaa, en näemmä ollutkaan laittanut lääkkeeni nimeä tänne. No, Cymbaltaa syödään, 60mg päivässä. Muita lääkkeitä en nyt olekaan tarvinnut. Unilääkettä (Zopinox) tekisi mieli välillä ottaa, mutta siitä tulee seuraavana päivänä niin paha maku suuhun, että olen jättänyt ottamatta. Onneksi tuo kisko on tehnyt sen, että nukun paremmin. Narskuttelen vieläkin rajusti, mutta enää se ei herätä minua tai pidä untani liian kevyenä.

Tällä hetkellä olen tyytyväinen. Juttelimme eilen avokin kanssa aiheesta tulevaisuuden suunnitelmat. Meillä on nyt Tavoitteita: ensin maksetaan opintolainat pois molemmilta (~10 000€). Se tarkoittaa, että kun minulta jää ruuan ja vuokran jälkeen käteen 100€ kuussa, maksan sillä avokin osuuden ruuasta, ja hän maksaa sitten omalla osuudellaan ruuasta lainaa pois. Sen lisäksi hän lyhentää lainaa niin paljon kuussa kuin vain pystyy palkastaan. Sen jälkeen avaamme toisen nimellä ASP-säästötilin, jonne alamme säästämään ensiasuntoa varten. Häät ovat kesällä 2010, ja sen jälkeen ruvetaan yrittämään perheenlisäystä. Tässä asunnossa pysytään, kunnes meillä on varaa ostaa isompi. Tästä kaupungista ei saa tätä isompaa vuokrakämppää niin halvalla, etteikö samalla summalla maksaisi jo asuntolainaa pois. Minä aion saada itseni valmiiksi häihin mennessä tai puoli vuotta niiden jälkeen. Avokin tavoite puolestaan on laihduttaa häihin mennessä 40kg pois.

Nyt kun on Tavoitteita, tuntuu paremmalta herätä aamuisin. On jokin tarkoitus elämässä. Lyhyemmän ajan tavoitteitakin on. Nyt aion parantua ensin tästä flunssastani. Sitten pitäisi siivota, ommella pari työtä valmiiksi ja pestä pyykkiä. Ja ai niin, tänään pitäisi tehdä ruokaakin.

Elämällä on tapana yllättää, joten saa nähdä miten suunnitelmat toteutuvat, mutta eivät nuo nyt niin tarkkoja ole, etteikö säätövaraa olisi.

26.11.2008

Terve mieli terveessä kehossa


Huh huh. Kello ei ole vielä edes 11, ja olen jo käynyt joogassa ja salilla. Uusi lääke todella toimii. Se on lisännyt toimintakykyäni sen verran, että kalliimpi hinta (~30€/kk) on sen arvoista. Maksakoon mitä maksaa, minä jaksan päivässä muutakin kuin vain olla! Nyt voin vihdoin sanoa, että jaksan pitää elämäni langat käsissäni. Pyykit tulee pestyä kerran viikossa, lakanat vaihdettua, ruokaa tulee laitettua ennen kuin tulee niin nälkä että on pakko ostaa valmisruokaa ja karkkipussi kun verensokeri on niin alhaalla. Olen jopa saanut mietittyä sellaisten asioiden hoitamista, jotka eivät ole välttämättömiä eloonjäämiselle mutta jotka olisi hyvä hoitaa, kuten sähkötöitä ja huonekalujen korjauttamista. Nukun paremmin kun teen päivällä jotain, väsyttää ihan oikeasti eikä enää vain ole jatkuvasti väsynyt. Olen ollut innoissani jostain. Ihmeellistä.

Ei tässä vielä maalissa olla, mutta elämänlaatu on parantunut. Alan vähitellen uskoa että eläminen voi olla helppoa. Uskotteko? Minun elämiseni ei tarvitse olla niin vaikeaa, ennustamatonta ja vaativaa, että hädin tuskin jaksan. Jos haluan kokeilla jotain ja sen kokeileminen on realistista (rahaa ja aikaa yms. on), minä voin kokeilla sitä. Olen vihdoin alkanut tehdä myös pidemmän ajan suunnitelmia. Voisin alkaa säästää nyt kun ei ole enää pakko ostella onnea jatkuvasti rihkaman muodossa. Tekisi jopa mieli lähteä hakemaan töitä keikkahommina. Jos sitten tammikuussa. Voisi kysellä jos jollain koululla tarvittaisiin sijaista tai jos menisi taas Varamiespalvelun kautta hanttihommiin. Pitkiin työpäiviin 5 kertaa viikossa minusta ei vielä ole, mutta jos päivä silloin tällöin... Saisi rahaakin. Ja voisi sitten ostaa jotain isompaa, mikä auttaisi elämää mutta johon ei tuilla ole varaa ellei säästä kymmentä vuotta.

Muistot tuntuvat tällä hetkellä kaukaisilta, vanhoilta unilta. Tänään on kyllä vielä terapiakin, eli saa nähdä miltä sen jälkeen tuntuu.


21.11.2008

Minä en jaksa, minä en kestä, ei enää...


Tänään olen ollut taudissa. Kuumetta ollut 37,8, mutta minut on saanut kantaa joka paikkaan kun on pyörryttänyt niin paljon ja lihakset ovat olleet aivan voimattomat. Lopulta illalla kun avokki oli kantanut minut sohvalta vessan kautta sänkyyn, minua alkoi itkettää. Sitten muistoja alkoi virrata. Kuinka mielensärkijä oli komentanut minut sen omenapuun oksan alle jakkaralle. Pelkäsin tippuvani kun jakkara heilui jalkojeni alla, ja mielensärkijä hekotteli vastaan että "pistetääs sulle tämmönen turvaköysi kaulaan niin et tipu". Hän (vai pitäisikö sellaisesta hullusta sanoa "se"?) heitti mukanaan olleen köyden oksan ympärille ja pisti sen toisessa päässä olleen lenkin kaulaani. Hän itse piti toisesta päästä. Meinasin laittaa lenkin kainaloitteni alle, mutta mielensärkijä kielsi. Sitten hän veti köyttä tiukemmalle ja löysemmälle kunnes oli puristanut minusta ulos itkun ja kaiken, mitä halusi minun vakuuttavan. Sisko taisi katsoa ovesta tätä touhua.

Sitten se kamalampi, josta en pystynyt avokille kertomaan. Se tuli kolmena välähdyksenä. Yksi: huomaamme siskon kanssa, että isä istuu sängyllä housut kintussa. Kaksi: kysyn isältä makkarissa mitä tämä tekee. Kolme: isä sanoo, että hän tekee vanukasta ja kysyy haluammeko maistaa. Rupesi oksettamaan kun yritinkin muistaa, mitä sitten tapahtui. Hyi helvetti!!! Voi Vittu Saatana millanen Kusipää! Saatanan pedofiili!!

Muisto toi mukanaan muitakin. Mielensärkijä katsoo haarojenväliäni ja tyydyttää itseään. Tai vain katsoo. Ymmärrän nyt, miksi menkkojeni alettua levittelin kuukautissiteitä mielensärkijän löydettäväksi. Halusin hänen tietävän ettei minuun voinut enää koskea. Ymmärsin, miksi pelkään nukkua jalat harallaan tai ilman alushousuja. Aikoinaan näin painajaisia joissa paholaiset kävivät nussimassa minua jos nukuin sopivassa asennossa, enkä minä voinut tehdä mitään. Ei mielensärkijä ikinä ole minulle niin tehnyt, mutta kosketellut on. Tämän tiedän varmaksi, koska immenkalvoni oli ehjä vielä teini-iässä. Kamalaa, että pitää edes etsiä tuollaisia todisteita itseään rauhoittaakseen. Siitä en sitten tiedä, josko hän on jotain muuta tehnyt, onhan noita ihmisruumiissa aukkoja... Hyvä tavaton, minäkö tätä kirjoitan?

Avokki parka. Hän masentuu vain lisää, kun minä itkeä vollotan kymmeniä minuutteja hänen olkapäätään vasten, eikä hän voi auttaa kuin olemalla siinä. Mutta miten minä saan näitä asioita kerrottua terapiassa, jos en edes avokille? Toisaalta hänen ei edes tarvitse tietää.


19.11.2008

Omenapuun alla


Olen jotain 3:n ja 6:n vuoden väliltä. Tappelen siskoni kanssa. Mielensärkijä tulee paikalle, taluttaa minut pihalle ja pistää seisomaan keittiötikkaille. Hän heittää köyden yllä olevan puun oksan ympäri ja pistää toisen pään lenkiksi kaulani ympärille. Huutoa ja jotain siitä, miten minut pitää opettaa olemaan tappelematta. Muistan kuinka keittiönjakkara heilui allani epätasaisessa maassa ja mielensärkijä uhkasi potkaista sen altani.

Miten paljon näitä vielä riittää?

16.11.2008

Voi pientä!


Tänään tuli käytyä kylässä katsomassa kaverin esikoista, ja saimme avokin kanssa huonoja vaikutteita. Paluumatkalla suunniteltiin maistraatissa poikkeamista, ja vauvan pistämistä "tilaukseen". Tuskin tässä vielä vuosiin mitään konkreettista tapahtuu, mutta hiljaa hyvä tulee. Avokki oli pettynyt, kun pieni ujosteli, eikä uskaltanut tukistaa avokkia vaikka kannustettiin. Pitää siis hankkia oma, ja opettaa se tukistamaan käskystä. ;) Oli ihanaa nähdä selvästi rakastettu ja onnellinen lapsi, jolta ei puuttunut kuin kakunpala toisesta kädestä. Onneksi sitä toisessa kädessä ollutta pystyi syömään lohduksi.

Purentakisko on toiminut hyvin. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä heräsin kuitenkin hirvittävään päänsärkyyn. Venyteltyäni ja hierottuani kaikki paikat päättälin lopulta että kyse oli samasta ilmiöstä kuin joskus hieronnan jälkeen kun lihakset ovat olleet todella pitkään todella jumissa. Myrkyt lähtivät liikkeelle ja päätä särki. Siinä tuskassa herätin avokin, vedin buranaa 800mg ja otin rauhoittavan (koska kipu oli niin kova että siinä alkoi ahdistuskohtaus iskeä) ja unilääkkeen jos saisi nukuttua. Nukuinkin sitten kymmeneen, eli ihan liikaa. Loppupäivän oli tokkurainen ja vieroitusoireinen olo. Onneksi tänään heräsin sitten taas oikeaan aikaan ja sain otettua lääkkeenkin ajallaan, niin taas mennyt hyvin. Yöllä näin mielenkiintoista untakin, mutta se oli niin hiton pitkä, että minusta taitaa tulla kirjailija jos sen ylös kirjoitan. :D Siinä oli ihan juonikin, joka sisälsi ensirakkautta, ulottuvuudesta toiseen matkustamista, enkeleitä, muotitoimiston mallikilpailu, hyönteislaji joka orjuutti ihmisiä ja eräänlaisia jumalia, jotka ohjasivat tätä kaikkea. Siinä olisi aihetta sarjikseenkin. Harmi, etten muista loppuratkaisua...

12.11.2008

Purentakisko ja valokuvia


Masennusoireet ovat taas voimistuneet. Syitä voi olla monia. Itse epäilen että käynti mummolassa ja siellä heränneet muistot ovat syypäänä. Tähän mennessä tuo uusi lääke ei ole tuntunut vaikuttavan kuin positiivisesti, herään yhä seitsemältä ja saan päivässä jotain aikaankin. Päässä hokee silti taas "haluan kuolla", joka yrittää sanoa että on paha olla.

Mummolassa katseltiin vanhoja valokuvia, ja näin siellä kuvia jotka otettiin sillä reissulla mökille, kun mielensärkijä painoi pääni pesuvadin veden alle. Olin niin pieni, että kekkaloin nakupellenä saunan jälkeen kun oli niin lämmintä. Oli juhannus ja minä olin 2,5v. Katsoin itseäni niissä kuvissa. Pieni pellavapää, joka nojailee mummoon ja jota tädit ja sedät leikittävät. Kukaan ei tiedä, mitä saunassa tapahtui. Tunnen surua. Vähemmästäkin masentuu. Ihan kuin joku olisi kuollut vuosia sitten ja minä tajuaisin sen vasta nyt.

Tänä aamuna sain purentakiskon kotiin kokeiltavaksi. Hiovat sitä vielä sopivammaksi viikon käytön jälkeen. On varmasti hyödyksi, sillä olen narskutellut joka yö jo monta vuotta. Huvitti, kun hoito-ohjeet tuolle kiskolle ovat samat kuin tekareille, paitsi että tämä pitää pitää kosteana päivisin ja on käytössä öisin. Loppujen lopuksi itse kiskolle tuli hintaa se 119€. Toivon, että laiminlyöjä muistaisi lupautuneensa maksamaan tuon.

6.11.2008

Hmm hmm ja kuinka syvää tässä on?


Tähän saakka olen onnistunut siirtämään vuorokausirytmiäni niin, että herään jo itsekseni seitsemältä. Tänään siivoilin, kunnes alkoi väsyttää hirveästi ja oli kylmä puki sitten mitä tahansa. Oli pakko ottaa torkut ja herättyäni totesin että flunssahan se. Nyt on sitten loikoiltu koko päivä ja vesijumppaan ei ollut menemistä. Toivottavasti huomenna terapiaan meno onnistuisi.

Terapiassa on nyt jännät ajat. Aiemmin olen puhunut asioita, joita olen jo itsekseni käynyt läpi, vatvonut ja pohtinut. Nyt ollaan uusilla vesillä, enkä yhtään tiedä minne tässä ollaan menossa. Pelottavaa, mutta myös pientä toiveikkuutta on ilmassa. Jos vähitellen alkaisin päästä eteenpäin. Edemmäs kuin itsekseni pääsin.

Nyt olen nähnyt hirvittävästi unia vesiliukumäistä. Vielä kun tietäisi, miksi. Sukeltamisen ymmärrän (alitajunnan tutkimista), mutta mitä loputtomiin jatkuvat vesiliukumäet kertovat? Niitä yritetään sabotoida, niiden omistajat ovat KGB:läisiä, mafiosoja tai gebardeja. Mitä hemmettiä yritän kertoa itselleni?

Tapasin vihdoin siskoa tuossa eilen. Sain kuulla, että mielensärkijä on ostellut itsensä rahattomaksi. Shoppailuhan sillä on aina ollut ongelmana, ja nyt se oli ostanut itselleen 4 taulutelkkaria... Hyvä tavaton. No, uutinen aiheutti minussa vain tyytyväisyyttä. Vajotkoon omaan suohonsa, minun ei enää tarvitse vajota sinne hänen kanssaan.

Tällä hetkellä harmittaa vain, että joululahja, jonka tilasin joulupukilta, on muuten kyllä sopivan hintainen, mutta postikulut kolminkertaistavat hinnan, joten se siitä... Pitäisiköhän tilata omaan laskuun, jos joulupukki ei kehtaa?