26.11.2009

Sattuu! (ja tapahtuu)


Eilen siis soitti poliisi. Heti perään soitin asianajotoimistoon ja sain järjestymään tapaamisen tälle päivälle. Hän ehtii myös maanantaina paikalle, niin saan kerrottua sekä poliisille että asianajajalle samalla kertaa kaiken, niin ei tarvitse kahteen kertaan kaikkea kertoa. Sitten päätin ottaa rauhoittavan, kun kävin niin ylikierroksilla. En löytänyt Oxaminiä mistään. Olen täydellisesti hukannut ne, tai sitten olen syönyt ne loppuun, enkä vain muista sitä. Joka tapauksessa, otin sitten kaksi Truxalia, kun ei muutakaan ollut, ja lähdin terapiaan. Terapiassa meinasin nukahtaa, ja kun pääsin junaan, nukuin koko matkan. Kun asemani kuulutettiin, en saanutkaan itseäni hereille. Olin noussut ylös, pyörtynyt lattialle ja havahduin vasta, kun minua ruvettiin siitä potkimaan ylös. Paikalle soitettiin ambulanssi, kun en pysynyt jaloillani. Lanssissa katsottiin minulta sydänfilmi, verenpaine yms., mikä olisi voinut pyörtymiseni selittää. Jos olisin tässä vaiheessa ymmärtänyt, miksi pökräsin, olisin varmaan pyytänyt, että olisivat vain vieneet minut kotiin nukkumaan. Sen sijaan päädyin ensiapuun, jossa minulle tehtiin verikokeita, sain migreenilääkettä kun valitin päänsärkyä, ja nukuin odottaessani lääkäriä. Lääkäri tuli, tutki ja passitti kotiin nukkumaan. Pääsin taksilla kotiin, jossa odotti huolestunut avokki.

Mitä tästä opimme? Ei enää Truxalia silloin, kun ei halua ruveta nukkumaan. Nyt minulla on koko vasen kylki ja vasen käsi, joiden päälle kaaduin, hirveän kipeä. Odotan vain, milloin niihin tulee kunnon mustelmat. Olen nyt myös onnistunut saamaan junan myöhästymään, kun piti odotella lanssia... Pahoitteluni kaikille kanssamatkustajille!

Tänään avokki jäi kotiin, että sai huolehdittua että heräsin asianajajan tapaamiseen. Tapaaminen kesti puoli tuntia, jonka aikana vastailin yleisluontoisiin kysymyksiin (montako sisarusta sinulla on jne.) ja allekirjoitin lapun, jolla annoin asianajajalle luvan toimia asianajajanani. Kyselin myös itse. Sain selville, että maanantaina minulle varmaan selviää, mitä tutkinnassa on tähän mennessä tehty, ja että tutkinta varmaan jatkuu ensi vuoden puolelle ja silloin vasta selviää, mitä syyttäjä päättää tehdä.

Asianajajan luota pyöräilin psykiatria tapaamaan. Pyysin ja sain sairauslomaa tästä päivästä ensi viikon keskiviikkoon, jotta voin tarvittaessa jäädä kotiin nukkumaan tuon poliisin tapaamisen vuoksi. Huomenna minulla ei olisi kuin tentti, mutta en ole pystynyt lukemaan siihen, joten se jää välistä. Maanantaina voi olla, että olen jännittänyt iltaa niin, ettei minusta ole menemään kouluun ja tiistaina voi olla, että joudun jäämään kotiin nukkumaan väsymystäni maanantain jäljiltä... Samalla koko lääkitys meni uusiksi. Cymbalta vaihtui Venlafaxiniin (Efexorin rinnakkaislääke) ja rauhoittavaksi sain Temesta-nimistä lääkettä 1 mg tarvittaessa. 30 tabletin pakkauksen pitäisi kestää tammikuuhun. Venlafaxinin pitäisi lisätä myös toimintakykyä, koska se piristää. Toivotaan, että näistä olisi apua. Psykiatri kyllä muistutti, ettei mikään lääke poista sitä, mitä minulle on tapahtunut, tai muuta oikeusprosessia helpoksi. Voimia ei saa pilleristä. Tiedetään, tiedetään...


25.11.2009

*Syö kyntensä*


Poliisista soitettiin. Haluavat kuulla minua. Kuulustelu ensi maanantaina klo 17->. Menee varmaan joitakin tunteja. AAAAAAAAÄÄÄÄÄÄÄGGGGHH!! Saako pyörtyä? Asianajajan hommaamista ei voi enää lykätä, se on pakko tehdä nyt. Saa nähdä, saako tällä varoitusajalla ketään, joka ehtisi tulla tuonne kuulusteluun kanssani. Mutta en vain ole saanut aikaiseksi (lue: halunnut) hankkia sellaista, ja nyt on pakko. Onneksi tänään on terapia ja huomenna psykiatri (vaikka se nainen ei osaa kuin huokailla ja kirjoittaa reseptejä). Eikä mitään muuta. Minulla on koulua vasta perjantaina, kiitos opintojeni korvaavuuksien. Onpahan aikaa sopeutua ajatukseen. Paha vaan, että perjantaina klo 8:00 on tentti, johon en ole vielä alkanut lukea. Keskittyminen on varmaan huippua. Eikä voi edes syödä suklaata lohduksi, kun helvetillinen hammaskipu alkaa heti, jos viisaudenhampaan jättämään koloon menee mitään sokeria.

Onkohan olemassa lääkettä, joka auttaisi kohtaamaan tämän oikeusprosessin? Nykyiset rauhoittavani ovat kuulemma niin mietoja, etteivät huumeiden käyttäjät ole edes kuulleet että niin mietoja on olemassa (ihmeellistä, mitä tietoja sitä muiden blogeista löytääkään). Toisaalta, ei ehkä ole hyvä, jos olen kuin humalainen joka välissä... Sen näkee sitten, mitä täti ehdottaa.


22.11.2009


...Viime yönä paha painajainen. Todella paha. Saatana käytti tyttöjä hyväkseen, ja sai nämä unohtamaan sen kaiken. Ja minä yritin estää. Avokki piti saada heti lähelle, kun vihdoin heräsin. Ja nyt pitäisi mennä nukkumaan. Yritetään...

Pööt


Ei tarvitse olla huolissaan. Olen vain ollut aivan pööt. Olen pyrkinyt olemaan ajattelematta mitään muuta kuin mitä sinä päivänä on pakko ajatella, ja silti unohtanut puolet. Viikon pahin päivä oli keskiviikko, jolloin minulta revittiin viisaudenhammas ja heti perään oli tentti, josta puudutus vei pahimman terän, mutta ikävä kyllä myös keskittymisen. Tänään olen pessyt pyykkiä, pelannut avokin kanssa uutta lautapeliä, jonka löysin kirpparilta, ja katsonut hyvin, hyvin paljon ö-luokan ohjelmia dvd:ltä. Tänään piti tehdä jotain aivan muuta, mutta suunnitelmat menivät pieleen pääasiassa siksi, että nukuin yhteen ja ehdin valoisana aikana vain käydä kaupassa. Ulkotöitä parvekkeella on ikävä tehdä, jos ei näe mitään.

Terapiassa olen enimmäkseen huokaillut, kuinka olen väsynyt. Ihan kaikkeen. Itseni haukkumiseen, syyllistämiseen, ajattelemiseen, pohtimiseen, vihaan, muistoihin. Rajansa kullakin, ja minun tuli tässä. Jos tästä nyt alkaisi se elämä, ettei menneisyys enää riivaisi niin paljoa ja voisin elää elämääni ajattelematta jatkuvasti jotain ikivanhaa? Tulevaa oikeusjuttua en ole ajatellut. Minulle riitti se, että sain tehtyä rikosilmoituksen. Nyt se on jonkun muun kädessä, ei enää minun harteillani. Suostun murehtimaan enää sitä, että sipsit loppuivat kesken leffan, ja keskittymään vain siihen, että ensi viikolla on vuoden viimeinen tentti. Sitten ne ovat ohi tammikuuhun asti, jolloin alkavat näyttökokeet.


8.11.2009

Kun keräily menee yli


Joskus on hyvä muistuttaa itseään, että on ihmisiä, jotka yhä elävät henkilökohtaisessa helvetissään, ja että asiat voisivat olla pahemminkin. En ikinä haluaisi, että puolisoni joutuisi miettimään puoli tuntia vessanpöntöllä, pomppiako hakemaan lämmittämättömästä varastosta lisää tavallista wc-paperia, vai käyttääkö vaimon keräilyesineestä pari arkkia. Onneksi kirjoittaja osaa myös repiä huumoria tilanteestaan: Hello Kitty -fanaatikon miehen elämää. Mies parka. Toivottavasti mikään hengetön tavara ei ikinä tule minulle rakkaammaksi kuin rakas avokkini.


6.11.2009

Pakko olla paniikissa (?)


Näin viime yönä unta, jossa oltiin renesanssin ajan hovissa. Balettiesitys oli käynnissä, ja jotenkin päädyin esitykseen mukaan. En tiennyt yhtään, mitä minun pitäisi tehdä, joten yritin ennustaa, mitä muut tekevät, ja toimia sen mukaan. Enimmäkseen meni pieleen, ja siskoni, joka oli yksi esiintyjistä, sähisi minulle vihaisena esityksen sotkemisesta (Eli mielensärkijän hovissa yritin tehdä parhaani, mutta se ei riittänyt). Sitten seurasin baletin johtajatarta, joka esitteli paikkoja vieraalleen, joka oli nuori mies. Johtajatar hehkutti, kuinka heillä on kaikkea uutta tulossa baletin ja oopperan suhteen, ja kuinka he kovasti yrittävät pysyä trendien mukana. Sitten hän kutsui miehen katsomaan uutta esitystä, jonka pitäisi olla erittäin huvittava. Minä hyppäsin sitten tuon miehen nahkoihin. Hän pääsi katsomaan esitystä yksityisaitioon, jossa oli lisäksi nuori nainen. He rakastuivat ja seurasivat esitystä käsikkäin. Esitys oli hauska ja koko yleisö nauroi, mutta sitten kuultiin, että tarkastajat olivat tulossa. Tarkastajat vahtivat siveellisyyttä ja sitä, että kaikki menivät ajoissa nukkumaan. Koska mies ja nainen olivat pitäneet toisiaan kädestä, he olivat syyllistyneet rikokseen. Niinpä tarkastajat tulivat ja veivät miehen pois. Juuri ennen pois raahaamistaan hän (minä) pyysi epätoivoisena viimeistä halausta rakastetultaan. Sitten hänet tuomittiin helvettiin, jossa hänet pistettiin metallihäkkiin, joka oli melkein veden alla. Joko hän roikkui kaltereissa pysyäkseen pinnalla, tai hellitti ja vajosi häkin pohjalle, joka oli sulaa laavaa. Jos hän yritti paeta, hänen yläpuolellaan olevat pikkupojat kivittivät häntä ja häkkiin valui lisää vettä. Tätä jatkui pitkään, kunnes päätarkastaja tuli hakemaan häntä pois oikeudenkäyntiin. Sitten seurasin naista, jolla oli pieni lapsi mukanaan. Lapsi oli mukamas esittänyt raskauttavat todistukset miehen tapauksessa. Kun nainen kuulusteli lasta tarkemmin, kävi ilmi, että lapsen mielestä nänni oli nänni, penis oli nänni, käsi oli nänni. Itse asiassa lapsen mielestä jokainen ruumiinosa oli nänni. Tästä kauhistuneena nainen sieppasi lapsen mukaansa (erittäin kovakouraisesti), ja raahasi tämän oikeuden eteen vaatien miehen vapauttamista. Lapsihan oli puhunut väärin, sillä hän nimitti kättäkin nänniksi. Sitten herätyskello soi. Päätarkastajaa ei saatu tuomittua.

Nännihän on lapselle jotain, jota imetään. Siksi ymmärrän, että tämä kertoo taas insestistä. Minä rankaisen unessa itseäni hellyyden kaipuustani ja rakastamisen halustani. Mutta halusin myös vapauttaa väärin perustein tuomitun itseni. Muita merkityksiä en halua ajatella.

Olen nyt  monta päivää ollut aivan hälytystilassa, mutten aivan ymmärrä, miksi. Olen myös hirvittävän väsynyt. En muistanutkaan, että ihminen voi olla näin väsynyt. Ei vain ruumiiltaan, mutta myös mieleltään. En halua tietää maailmasta enää mitään, haluan vain jäädä peiton alle mukavaan pimeyteen ja olla tietämättä mistään mitään. Eniten haluan, ettei minun enää tarvitsisi tehdä mitään. Ei varata aikaa hammaslääkärille viisaudenhampaani takia, ei hankkia asianajajaa, ei tavata rehtoria, ei vastata sähköposteihini, ei vastata puhelimeeni... Kahden viikon totaaliloma, jooko? Eikö? Että tenttiin pitäisi lukea? Millä voimilla? Miten?


3.11.2009

Oikeusaputoimistosta soitettiin


Ei voinut varmaksi sanoa, mutta hänestä näyttää siltä, että jos teko katsotaan törkeäksi, se ei ole vielä vanhentunut. Törkeän vanhenemisajaksi hän sai 20 vuotta, sitä lievempi vanhenisi 10 vuodessa vanhan lain mukaan. Tämä minun tapaukseni menisi tuohon törkeän piikkiin meidän molempien mielestä, mutta sen ratkaisee viime kädessä oikeus. Lopuksi hän neuvoi tekemään rikosilmoituksen ja kääntymään sitten yksityisen asianajajan puoleen. Juttu on heille liian iso, joten he eivät sitä ota, mutta saan yksityisen asianajajan käytöstä oikeusapupäätöksen, ja joudun maksamaan siitäkin vain 30%. Sitten hän neuvoi, mistä tässä kaupungissa löytää asianajajan, ja jos haluan naisen, mistä toimistosta löytyy. Lopuksi hän toivotti kaikkea hyvää. Sitä tässä tarvitaan. Nyt odotellaan enää, milloin tulee kutsu kuulusteluihin. Siihen mennessä pitäisi olla asianajaja hankittuna, sillä hänen pitäisi tulla kuulusteluun paikan päälle. Huh huh.

Tänään jäin kotiin nukkumaan, olen yhä väsynyt. Sain syötyä, joten voisi mennä takaisin nukkumaan.


1.11.2009

Lomalla


Oikeasti paljon parempi olo. Avokkikin huomautti, että olen aivan eri ihminen kuin torstai-aamuna. Kevyempi olo. Olen kirjaimellisesti saanut työnnettyä huoliani jonkun toisen harteille. Nyt vain panikoin koulujutuista. Olen ollut niin paljon pois, että hommia on kertynyt, ja pelkään, miten selviän niistä kaikista. Olen ollut pois kahdesta tentistä, kun en ole ehtinyt lukea niihin, muttei niihin nyt ehtisi lukea, kun on kolme tenttiä tulossa. Lisäksi huomiseksi pitäisi palauttaa moniste, jota en ole edes saanut, ja yksi maikka on vielä velkaa minulle lisätehtäviä poissaolojen takia. Ehkä toinenkin lykkää niitä minulle pian, kun jäin hänen tunneiltaan taas kolmena päivänä pois viime viikolla. Augh. Mutta siitä huolimatta paljon kevyempi olo. Vielä, kun saisin nukuttua. Vuorokausirytmini on aivan sekaisin. Viime yönä heräsin kolmelta, menin nukkumaan viideltä ja heräsin yhdeltä. Käy nyt sitten koulua tämmöisellä rytmillä. No, yöllä on sentään lukurauha, kun ei voi meluta ettei avokki herää.