30.1.2010

Ei jaksa...


Ihme on tapahtunut, sillä sain ison näyttötehtävän tehtyä sille mallille, että sen saattoi laittaa eteenpäin palautteen saamista varten. Mutta siihen menivätkin sitten minun voimani. Nyt en enää jaksa tehdä edes kakkua, jonka lupasin itselleni jos saan tehtävän tehtyä tähän asti. Vielä olisi tehtävä kaksi isohkoa tehtävää, joiden palautus on ensi viikolla, ja joita en ehdi viikolla tehdä kun meillä on niin pitkiä päiviä. Miksi minun pitää väsyä niin paljon niin vähästä?


28.1.2010

Asian ytimessä


Tänään päästiin terapiassa vihdoin puhumaan asiasta. Pääsin terapiaan siitä huolimatta, että en halunnut mennä, ja pistin alitajuisesti vastaan joka solullani. Kun pääsin sinne, sain sanottua terpalle, että vihaan häntä. Siitä päästiin puhumaan hirviöstä, joka asuu henkisen taloni perustuksissa ja kuiskii minulle jatkuvasti että olen huono ja en selviä. Hirviöstä pitää päästä eroon, mutta en ole vielä valmis luopumaan siitä. Jos luopuisin perusolettamuksestani, että olen huono, pettäisin vanhempani. Sitten puhuttiin vihan tunteestani, vaikka en olisi halunnut. Vihaan terapeuttiani, sillä hän näkee heikkouteni ja voi käyttää sitä minua vastaan. Hän tietää minusta enemmän kuin minä itse. En halua ottaa apua vastaan, tai myötätuntoa, joten vihaan häntä. Hän antoi minulle luvan vihata itseään, ja sitten varattiin lisää aikoja.

Nyt olen viettänyt leffailtaa. Vuokrasin 7 leffaa ja olen katsonut jo 2 ja 3. pyörii parhaillaan. Katsottu on Monster House (Monsteritalo) ja Tideland. Ensimmäinen on pelottava (siis paikoin jopa todella pelottava 11-vuotiaan katsottavaksi), mutta mukava lasten leffa joka sijoittuu Halloweenin tietämille.  Toinen kertoo tytöstä, jonka vanhemmat käyttävät huumeita. Huonostihan siinä käy, mutta lapsi ei onneksi ymmärrä kaikkea, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Suosittelen leffaa kaikille, jotka ovat eläneet huumeiden sävyttämän lapsuuden ja haluavat itkeä. Mutta hyvä olo tuosta ei jäänyt, olivat ne tapahtumat sentään niin sairaita. Leffa joka pyörii parhaillaan on Juno, jonka siis pitäisi olla komedia, mutta minä kyllä kutsuisin tätä lämminhenkiseksi draamaksi. Toisaalta, minusta Mars hyökkää ei ole komedia, vaan huono scifi-leffa. Ei tämä nauramaan saanut, mutta tästä tuli hyvä mieli. Elokuva on täynnä ihmisiä, jotka rakastavat toisiaan. Tälläisiä on hyvä nähdä välillä. Varsinkin Tidelandin jälkeen, jossa kukaan ei rakasta edes itseään. Vielä, kun oppisi itse, etten ole paha. Siis syvimmältä olemukseltani. En kai ikinä usko, että olen pyhimys, mutta se että uskon olevani pahempi kuin itse piru ei ole hyvästä.

24.1.2010

Voiko pää räjähtää räästä?


Olen taas kipeänä. Mikä lie flunssa. Siitä huolimatta eilen illalla tapahtui yksi läpimurto. Nukkumaan mennessäni muistelin pakottamistani viulunsoittoon. Mietin, miten mielensärkijä olisi siitä selvinnyt. Hänellä kun ei ole mitään lahjoja musiikkiin, ei pitkäjänteisyyttä, ei hermoja. Otin hävettävimmän viulunsoittoon liittyvän muistoni, ja laitoinkin mielensärkijän tilalleni. Tapauksesta on jo hirveän monta vuotta, mutta muistan sen yhä elävästi. Paikka oli joku kirkko, ja luulin, etten joudu esiintymään enää, kun äkkiä nimeni kuulutettiin. Menin aivan paniikkiin ja unohdin, miten ulkoa soitettavaksi tarkoitettu kappaleeni alkoi, enkä siis päässyt edes alkuun. Pianisti aloitti aina vain uudelleen, mutta minä vain tuijotin tyhmässä mekossani yleisössä istunutta kaverini isää, kunnes minut ohjattiin lavalta pois. Nyt laitoinkin mielensärkijän seisomaan sinne yleisön eteen tyhmässä mekossa ja häpeämään. Minä hyppäsin etupenkkiin silloisen itseni kanssa nauramaan. Ei minun kuulunutkaan osata sitä kirottua kappaletta! Ei kenenkään ole pakko, jos ei halua! Ja mielensärkijä viulu kädessään kokemassa sen kaiken häpeän oli sekä huvittava että vapauttava näky. Vihdoin tuo vuosia vanha haava umpeutui. Ei se vieläkään täysin parantunut ole, mutta punottava arpi on aina parempi kuin avohaava.

Jos jonkun tätä blogia lukevan vanhemmat pakottavat soittamaan viulua tai tanssimaan balettia, vaikka menisit mieluummiin tuhannesti juurihoitoon kuin tunniksi harrastamaan, niin mene lakkoon. Jos et suostu koskemaankaan viuluun tai pukemaan tutua päällesi, kukaan ei sinua voi siihen pakottaa. Sinulle voidaan huutaa, sinua voidaan uhkailla, lyödä, mutta sinä säilytät itsemääräämisoikeutesi. Vedä raja ja pidä se. Passiivinen vastarinta on tehokkainta. Älä sano mitään, älä tee mitään, niin vastapuoli ei voi muuta kuin luovuttaa. Harrastukseen pakottaminen on toisen rajojen rikkomista, eikä sitä saisi tehdä. On eri asia tukea lasta hetkellisen harminpaikan yli jolloin hän haluaa lopettaa, kuin viedä viikosta toiseen vastaan potkiva ja itkevä lapsi harrastamaan, vaikkei hän selvästi halua. Harrastusten pitäisi olla jotain, josta nauttii, joka tarjoaa työlle tai koululle vastapainoa, ei myllynkivi kaulassa tai kivireki vedettävänä.


14.1.2010

Yöuupumus lisääntyy


Kai se Yle meinasi sanoa, että Työ-, mutta ei sitten kuitenkaan. Minulla jäi tänä aamuna lääke ottamati, ja olin koko päivän kuin nukkuneen rukous. Meinasin nukahtaa luennoille, joita tänään kävimme kuuntelemassa MTT:llä, ja sain taistella, etten olisi nukahtanut terapiaan. Juoksin asemalta kotiin, etten vain ehtisi nukahtaa. Jos en muuta tästä oppinut, niin sen, että Efexor oikeasti piristää minua, ja paljon.

Olen myös alkanut nukkua yöni. Siis illasta aamuun, heräämättä kuin hetkittäin. Ja kun sanon hetkittäin, niin tarkoitan sitä lyhyttä aikaa, joka tarvitaan kyljen kääntämiseen tai kellon vilkaisuun. Ihme aine. Mietin kyllä vielä, onko annostus riittävä, vai onko teho vasta alkamassa kunnolla, sillä vaikka olen pirteä aamuisin, päivällä rupeaa nukuttamaan ankarasti, ja nukun yhä helposti monen tunnin päikkärit, ja 12 h yöunet ovat siitä lyhyestä päästä. Päikkäreiltä herääminen on todella vaikeaa, vaikka aamulla sängystä pääseekin melko helposti. On kuin pää olisi täynnä hunajaa, eivätkä aivosolut suostu irrottautumaan unen pehmeästä syleilystä kuin huutaen ja kirkuen.

Psykiatri ehdotti uutta aikaa kirjallisesti ensi maanantaille, täsmälleen samaan aikaan kuin minulla on terapia. Miten se osaakin? Pitää huomenna yrittää soittaa ja sopia parempi aika.


9.1.2010

Hengissä ollaan


Yritän nyt keskittyä opintoihin ja vain opintoihin, kunnes jostain taas kuuluu jotain. Mielensärkijä on kai taas vapaalla jalalla. Kun on vain sana sanaa vastaan, eikä kukaan perheestä vahvista kertomaani, häntä ei saada vangittua. Hain kirjastosta hirveästi oheislukemistoa, tuhansia sivuja, joihin uppoutua. Avokki lähti taas työmatkalle, tällä kertaa kylläkin ihan vain Suomessa, mutta on taas viikon reissussa. Saa nähdä, miten käy. Kiitos kannustuksesta kaikille!

4.1.2010


Mielensärkijä on tänä aamuna haettu kotoaan kuulusteluihin. Pysyy putkassa ainakin huomiseen.


Hommat etenee


Eilen illalla tuli terpalta tekstari. Poliisi oli ottanut häneen yhteyttä, ja hän tarvitsee kirjallisen suostumukseni. Eli tänään on terapia sitten klo 13. Äsken sain minua kuulustelleen poliisin täällä kiinni, ja kerroin haluavani täydentää kuulustelussa kertomaani. Hän sanoi, että hänen tarvitsee ensin kertoa asiasta tutkinnanjohtajalle, ja saada häneltä uusi virka-apupyyntö, ennen kuin voimme sopia uudesta kuulustelusta, mutta eiköhän se onnistu. Hyvä, hyvä. Lupasi soittaa vielä tänään uudelleen. Että näin.

Vuorokausirytmin kääntäminen on sikäli onnistunut, että herään nyt joka aamu seitsemältä. Ongelma on, milloin mennä nukkumaan. Päivällä alkaa väsyttää hirveästi, ja eilenkin nukuin kivat neljän tunnin päikkärit klo 13-17. Yöunien pituus on sekin ongelma. Jos menen nukkumaan kahdeksalta illalla, herään aamuyöstä touhuamaan, mikä lisää päikkärien tarvetta. Jos menen nukkumaan yhdeltätoista, en ehdi nukkua tarpeeksi, vaikken herännytkään viime yönä kuin hetkittäin. Elämä on vaikeeta.


2.1.2010

Operaatio unirytmi

(Armin van Buuren: The Longest Day)
Taas pitäisi korjata unirytmiä. Yritän nyt tuon uuden lääkkeen tuoman toivon myötä onnistua. Eli siis toivon, että uusi lääke rupeaisi toimimaan, ja yritän repiä siitä jaksamista siihen, että valvon päivällä ja nukun yöllä. Yritän hokea itselleni, että yöllä SAA nukkua. On ihan lupa nukkua yöllä, mutta jos nukkuu päivällä, avokki tulee vihaiseksi. Eli nukutaan yöllä, ei päivällä. Päivällä kun on hereillä, saa käytyä koulua ja kirjastossa ja poliisilla. Yöllä ei onnistu. Eli ollaan päivällä hereillä.
Eilen avokki repi minut sängystä jo yhdeltä iltapäivällä, etten nukkuisi koko päivää. Menin nukkumaan siinä kahdeksalta, ja heräsin aamuneljältä. Nyt kuudelta alkaa taas väsyttää. Kello soi seitsemältä, jolloin pitää ottaa lääke (Efexor depot), syödä aamupalaa ja tehdä mitä tahansa, että heräisi. Yritän nyt käyttää kirkasvalolamppua ja jumpata tai käydä kävelyllä heti aamusta, ettei vain kävisi niin, että hortoilee yöpuvussa koko päivän ilman että aktiivisuustaso ja samalla kehon lämpötila nousisi yhtään.
ps. Löysin hyvän artistin ja samalla jotain 24:een liittyvää, josta pidän.
psps. Hyvää uutta vuotta kaikille! Pärjätkäämme ilman nappeja, mutta saakaamme niitä riittävästi silloin kun emme niin tee.