30.4.2010

Migreeniä, yhä


Pitäisi oikeasti pyytää lääkäriaika että voisi pyytää estolääkityksen migreenille. Minulla on nyt sitä jatkuvasti. Viimeksi tänään meni koko päivä päätä särkiessä. Terapiassa ei olla tämän asian kanssa edistytty. Viime yönä näin taas painajaisia, ja toivoin että niistä olisi saanut jotain irti, mutta ei. Toisessa painajaisessa yritin hallita kaaosta samaan aikaan kun sadat hirviöt ylläpitivät sitä ja koskettelivat minua. En halunnut niiden koskevan minua, halusin niiden lopettavan ja järjestyksen palautuvan, mutta olin voimaton. Toisessa painajaisessa oli naisdiktaattorin hallitsema planeetta, jolta yritin karkuun, ja unen lopuksi kävikin ilmi että olinkin katsonut mielensärkijän kanssa elokuvaa, ja jouduin sitten loppu unen miellyttämään häntä, että hän pysyisi hyvällä tuulella. Laiminlyöjä vaati siis unessani kaikkia olemaan samaa mieltä kanssaan. Vastustajat teloitettiin, he lakkasivat olemasta. Yritin päästä pakoon, mutta mielensärkijän mielestä se kaikki oli elokuvaa.

Voi olla että minulla on nyt migreeniä ihan väsymyksenkin takia. Tällä viikolla on ollut todella pitkiä päiviä, eikä sekään auta että viime viikonlopun olin reissussa, eli en ehtinyt toipua edellisestä työviikosta. Olen myös syönyt huonosti, taas. Tänään en päässyt migreenin takia kouluun, joten päivälliseni oli simaa ja pulla. Söin sitten terapian jälkeen ihan ravintolassa pastaa, se oli hyvää. Nyt toivotan hyvää yötä ja lähden pötköttämään maailman ihanimman miehen viereen.

26.4.2010


Huoh. Asiani voi olla syyteharkinnassa kuukausia. Voi olla, että syyttäjä tekee ratkaisunsa ennen yleistä lomailukuukautta, eli heinäkuuta, tai sitten ei. Saa nähdä. Sitä odotellessa.


20.4.2010

Paksu kirje postissa


Minulle lähetettiin esitutkintamateriaali. Sen lukeminen sattui. Siinä omat vanhempani suoraan väittävät minua mielisairaaksi, joka keksii juttuja ja vielä uskookin niihin. He valehtelivat aivan kaikesta. Minä en muka ikinä ole lapsena käynyt siinä saunassa, jossa mielensärkijä melkein hukutti minut. Mielensärkijä on muka impotentti, joten hän ei ole voinut raiskata minua. Miksi sitten laiminlyöjä ostaa silloin tällöin kondomeja? Miksi heidän yöpöytänsä laatikossa on kondomipaketti? Miksi he välillä lukitsevat makuuhuoneensa oven, eikä heitä saa häiritä? Olen kuulemma harhainen ja kerron tapahtuneista asioista epäjohdonmukaisesti (tämä sai terapeuttini nauramaan).

Mielensärkijä aikoo nostaa kanteen minua vastaan perättömästä ilmiannosta. Saa nähdä, miten siinä käy. Kukaan perheestä ei myönnä mielensärkijän tekoja siinä laajuudessa kuin minä. Kaikki vähättelivät lausunnoissaan väkivallan määrää ja sen astetta. Jotain sentään oli myönnetty. Mielensärkijä myönsi kuristaneensa minua (en kuitenkaan muista tapausta, johon hän tällä viittasi) leikillisesti, ei muuten. Laiminlyöjä kieltää mielensärkijän ikinä lyöneen ketään. Nuorimmainen kieltää käsiksi käymisen ja lyömisen, mutta myöntää sentään huutamisen. Siskoni puhuu riitelystä ja että kotona on ollut vaikeaa, mutta vähättelee mielensärkijän tekoja. Hän sentään vahvisti kertomani siitä, että mielensärkijä oli kuristanut häntä yhteisellä matkalla. Yllättäen mielensärkijäkin vahvistaa tämän. Veljeni kieltää kaiken väkivallan, myös huutamisen. Huoh.

Lääkärien lausunnoissa korostettiin, että kertomani ei ole ristiriidassa oireitteni kanssa. Eli oireiluni sopii seksuaalisen hyväksikäytön uhrin oireisiin. Lääkärien mielestä todellisuudentajuni ei ole vääristynyt, enkä ole harhainen. Muuta tukea minulla ei väitteilleni olekaan.

Odotan yhä yhteydenottoa asianajajaltani. Jos sitä ei tule perjantaina, otan itse häneen yhteyttä. Taitaa kyllä olla, että tässä vaiheessa voi vain odottaa, mitä syyttäjä tekee tai on tekemättä. Saa nähdä.


13.4.2010

Viha särkee pään


Viime yö oli hirveä. Sain elämäni pahimman migreenikohtauksen, joka jatkui neljä tuntia. Lopulta aamukuudelta sain unta. Kouluun en päässyt, jäin nukkumaan kotiin. Terapiaan sentään pääsin. Siellä kerroin, että epäilin migreenin syyn olevan vihassa laiminlyöjää kohtaan. En pysty vieläkään kokemaan sitä, vaan käännän vihan itseeni migreenin muodossa. Terapeuttini mielestä saatoin olla oikeassa. Emme kuitenkaan puhuneet vihastani paljoakaan, vaan päädyin kertomaan viime aikojen tapahtumista kotona. Avokin mielialat ovat vaihdelleet ja olemme riidelleet paljonkin. Päädyin kotiin yhtä lukossa ja epätietoisena kuin aiemminkin. Surua sentään pystyn jo kokemaan, se on jo paljon, se. Pyörällä kaatuminen oli siinä käännekohta.


11.4.2010

Kannattaa kaatua isosti


Eilen oli niin nätti päivä, että päätimme lähteä avokin kanssa pyöräillen ostoksille. Valitettavasti kaupasta ei löytynyt mustekaloja, joita siellä on aina aiemmin ollut myynnissä, joten jouduin pitämään lastista kiinni toisella kädelläni. Sitten ajoin alamäessä kuoppaan, pyörä alkoi heittelehtiä ja paniikissa jarrutin täysillä... etujarrulla. Vips! Löin lantioni ohjaustankoon, lensin ohjaustangon yli, ja ostokset lensivät ojaan. Avokki pyöräili äkkiä takaisin kysymään kävikö pahasti. Sattui. Hän keräsi ostokset ojasta, auttoi minut pystyyn ja halasi kun itkin. En voinut lopettaa itkemistä. Kun se kerran oli alkanut, se vain jatkui. Kun pääsin kotiin, otin housut jalasta ja menin vessaan puhdistamaan haavojani. Ja itkin.

En enää itkenyt kaatumisen aiheuttamaa pelästymistä tai kipua. Itkin sitä, ettei laiminlyöjä auttanut minua. Olin surullinen siitä, että olin jäänyt yksin. Lapsena olin kokenut, ettei laiminlyöjä auttanut koska olin niin tuhma ja ansaitsin sen, mitä minulle tapahtui. Sain itkun läpi kerrottua tästä avokille, joka silitti selkääni kun itkin. Se oli vaikeaa, sillä vessa on pieni eikä hän mahtunut sinne. En uskaltanut lähteä vessasta, sillä itkin niin rajusti että pelkäsin oksentavani. Lopulta itkut oli itketty ja pääsin konttaamaan vessasta avokin kylkeen. Kävimme pelästymistämme läpi ja mietimme, miten estämme tämmöisen jatkossa. Ensi kerralla otamme narua mukaan, että voin keskittyä ajamiseen paluumatkalla, vaikka mustekaloja ei löytyisikään. Mutta sain itkettyä! Siihen vaadittiin kyllä ikävän isoja naarmuja käsiin ja lantioon ja nyt minulla on komeat kämmenen kokoiset mustelmat siinä, mihin ohjaustanko osui. Käsijarrukin vääntyi, pitää katsoa pitääkö kahva vaihtaa vai saisiko sen väännettyä takaisin. Olenpa minä nyt tapaturma-altis... Neljäs pyörällä kaatumiseni tänä keväänä. Olenko vain unohtanut miten pyöräillään vai vedänkö onnettomuuksia puoleeni?


9.4.2010

Hiljaisuus jatkuu


Terapiassa on pitänyt vääntää tikusta asiaa, kun ei oikein ole nyt mikään aktiivisena. Eniten on puhuttu nyt vihasta ja pettymyksestä, jota tunnen laiminlyöjää kohtaan. Mutta mitä siitäkään nyt jauhamaan. Minulla on ollut huono äiti, ei siitä mihinkään pääse. En ole saanut muodostettua hänen kanssaan läheistä suhdetta, ja hän on aiheuttanut minulle elämäni aikana lukemattomia pettymyksiä joista vähäisin ei ole se, ettei hän ole suojellut minua mielensärkijältä. Olen nyt keskittynyt kaikkeen muuhun: Kokeisiin, kirjoihin, kevätsiivoukseen. Kotona alkaa näyttää paremmalta. Onneksi välillä on hiljaisempiakin kausia, muuten ei jaksaisi. Ehkä tähän terapiassa pyritäänkin: ei enää pyörisi kaikki päässä 24/7.

3.4.2010

Jei!


Olen niin ylpeä itsestäni! Kävin saman päivän aikana koulussa (3h), vapaaehtoistyössä toisessa kaupungissa ja sieltä vielä matkustin ystäväpariskunnan yhdistettyihin tupareihin ja synttäreille. Jaksoin juhlia aamukahteen ennen kuin oli pakko päästä nukkumaan. Muut juhlivat melkein aamuviiteen. Olimme yötä kyläpaikassa, ja seuraavana päivänä olin todella pirteä. Lähdin vasta iltapäivällä kotiin ja kotona vielä jaksoin siivota. Ehkä minä sittenkin voin olla "normaali". :) Olin aivan varma, että en jaksa, mutta niin vain jaksoin. Nyt tänään olen sitten tarvinnut nollausta, ja nukuin pitkään, mutta jaksoin!