16.10.2010

Suklaata!


Rakas avokkini palasi ja toi kalleinta suklaata jota olen ikinä syönyt. 20 € rasia sisälsi 16 palaa suklaata. Rehellisesti sanottuna Fazerin sininen on parempaa, mutta ei nämäkään pahoja olleet. Huomatkaa mennyt aikamuoto. :D

Alan vähitellen ymmärtää ihmisiä, jotka ostavat häihinsä kaiken ainakin kahdesti. Löydän ihanat kengät, ostan ne, ja heti kun olen kävellyt kaupasta ulos, olen varma että ne on jalassa kuitenkin ihan hirveät, kuitenkin pistin ne jalkaan jotenkin väärin kokeillessani niitä kaupassa... Ja kun pääsen kotiin, olen jo ihan varma että pitää ostaa jotkut toiset, kun nämä ovat niin hirveät kengät. Kokeilen niitä uudelleen, ne istuvat kuin hansikas, ovat yhtä kauniit kuin kaupassakin ja ne jalassa on ihana kävellä. Siitä huolimatta en pääse tunteesta eroon, ja käytän loppuillan selaten nettiä ja ihailen kenkiä, jotka kaikki olisivat olleet parempi ostos. Jos olisin rikkaampi, minulla olisi jo varmaan viidet kengät, jotka kaikki olisivat yhtä kauheita. Sama on kohdannut kaikkea muutakin, mitä on jo hankittu. Vihaan korua, joka minun pitäisi pistää kaulaani. Ajatus siitä, että laittaisin sen häissäni kaulaani, saa minut melkein itkemään. Vielä hetki sitten se oli minusta kaunein koru, jonka olen ikinä nähnyt ja minun piti saada se hinnasta viis. Vihaan netin kautta löytämääni käytettyä turkiskeeppiä, olen varma että se on kuitenkin rikki ja haisee hirveälle (en siis ole vielä edes saanut sitä, ja vihaan sitä jo nyt!).

Epäilen, että tämä on uusi hääpaniikin oire: Olen aivan varma, että häät menevät jotenkin karmealla tavalla pieleen, jos kaikki ei ole täydellistä. Ja koska elämme epätäydellisessä maailmassa, mikään ei ole koskaan tarpeeksi hieno. Yritän päästä tästä tunteesta eroon ennen kuin budjetti on aivan kuralla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)