25.11.2010

Aallonpohjassa, taas


Kuvauspäivä todella laukaisi jotain. Olen joutunut taas siirtymään rauhoittavien nappailuun, ja tänä aamuna piti sitten rauhoittaa tilanne täysin ja ilmoittauduin kipeäksi. Vatsani on ollut koko ajan kipeä, ja löysin sieltä itkua ja raivoa. Olen yrittänyt muuttaa niitä kivusta tunteiksi, mutta aika huonolla menestyksellä. Löysin vatsastani myös tytön, joka haluaa pilata kaiken kivan minulta, koska kiva on vaarallista. Pitää aina pysyä siinä masennuksen suossa, niin sitten ei tarvitse pudota korkealta kun taas tulee paskaa niskaan. Nyt ollaan sitten käyty neuvotteluja, josko voisin luopua tästä ajattelumallista. Olen aivan loppu, vaikka nousin vasta nyt sängystä. Aivan kuin olisin juossut maratonin tai jotain. Kädet eivät meinaa jaksaa kirjottaa.

Vatsassani on raivoa, mutta huh, miten syvälle olen sen työntänyt. Olen yrittänyt saada sitä esiin, mutta pelkään sitä tunnetta vieläkin liikaa. Toivottavasti edistyn pian, sillä huomenna pitäisi matkustaa katsomaan avokin ukkia sairaalaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)