28.11.2010

Kotiuduttu


Eilen oli ihana päivä. Avokki vei minut kaupungille. Meidän piti käydä hoitamassa hänen pukuasiansa, mutta sovitusaika olisi pitänyt varata yli viikkoa etukäteen. Eipä näin keskellä talvea tullut mieleenkään! No, ensi kerralla sitten. Jatkoimme sitten toiseen liikkeeseen, jossa varaamani puku odotti. Avokki näki pukuni ensimmäistä kertaa ja hänestä se oli hyvä valinta, todella kaunis. Siihen merkattiin tarvittavat korjaukset nyt, niin ne ehditään tehdä hyvissä ajoin ennen juhlia. Avokki yllätti ja vaati että minulle ostetaan pukuun sopivat hansikkaat. Yritin valita halvimmat, mutta hän vaati saada ostaa minulle kaksi kertaa kalliimmat joissa oli pukuuni sopivat kirjailut. Sitten ihana tuleva mieheni vei minut syömään todella hyvään kiinalaiseen. Meinasin ratketa kun söin niin paljon. Mutta kun se ruoka oli niin hyvää! Toivon että joskus osaisin tehdä yhtä herkullista tofua. :)

Lopuksi menimme leffaan. Nyt on nähty uusin Potter. Leffa oli hyvä, mutta loppui molempien mielestä valitettavan kesken. Leffan jälkeen bussi meni juuri nenämme edestä, joten kävimme vielä kahvilassa. Join ensimmäistä kertaa eläessäni kaakaota vaahtokarkeilla. En oikein tajunnut, mikä oli homman idea, mutta se varmaan johtui siitä että kaakao oli hukutettu kermavaahtoon josta en oikein välitä. Jos se olisi jätetty pois, juoma olisi ollut paljon parempi. Köröttelimme bussilla avokin vanhempien luo, jossa odotti valmiiksi lämmitetty sauna. Kun vihdoin tuli aika kömpiä vällyjen väliin, nukuin kuin tukki 12 tuntia.

Tänään kävimme sitten avokin ukkia katsomassa. Tikit oli jo poistettu ja pappa oli pirteämpi kuin puhelimitse olimme pelänneet. Mummo oli jo toipunut ensijärkytyksestään ja oli nyt vihainen kuin ampiainen. Lääkärit, autoilijat, hoitajat ja taksikuskit saivat kuulla kunniansa sukulaisista puhumattakaan. Vain me - jotka olimme tarpeeksi ihania tullaksemme kylään - ja ensihoitajat säästyivät. Edes suomalaiset urheilijat eivät kykene enää mihinkään. :D Murtuma oli osunut 5. nikamaan, ja oli kuulemma milleistä kiinni, ettei tullut neliraajahalvausta. Onni onnettomuudessa siis. Muille osallisille (autollinen nuoria) ei käynyt mitään, mikä sekin on hyvä. Molemmissa kuskeissa oli vikaa, molemmat autot menivät lunastukseen ja vakuutus kattaa kaiken. Molemmat vanhukset olivat sitä mieltä että autoilut olivat nyt heidän osaltaan tässä. Jatkossa he kulkevat vain jonkun muun kyydissä. Tähän oli helppo yhtyä.

Nyt voi sitten löhötä vatsa täynnä ja valmistautua henkisesti huomiseen. Silloin pitäisi tehdä iso etätehtävä ja toinen pienempi ja palauttaa molemmat. Onneksi sitä ei tarvitse miettiä vielä moneen tuntiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)