17.11.2010

Oikeassa olemisen todistaa huutamalla kovempaa kuin muut


Mikä päivä... Tämmöisiä ei toivoisi vuodessa kovin monta olevan. Tunnilla keskustelu muuttui riitelyksi, ja kaikki huusivat yhteen ääneen toistensa yli. Opettaja, sen sijaan että olisi rauhoittanut tilanteen, sai sen kuohumaan yli ja jatkumaan koko päivän. Hän ei halunnut myöntää olevansa väärässä, mistä seurasi se, että koko luokka sai haukut huonosta luokkahengestä (=vastustimme opettajaa), yksi oppilas joutui puhutteluun, sai paniikkikohtauksen, oksensi ja lähti kesken päivän pois koulusta. Suurin osa porukasta olisi halunnut poistua riidan aikana ja sen jatkoselvitysten aikana luokasta suuren ahdistuksen vuoksi, mutta ei voinut kun koulu jatkui vielä neljä tuntia tuon tapauksen jälkeen. Lopuksi opettaja halusi siivota koko jutun maton alle, aloittaa puhtaalta pöydältä ja korostaa, ettei hän ollut ollut väärässä.

Näin sivustakatsojan roolissa opettaja teki virheen, kun meni vastustamaan avoimesti ihmistä joka a) oli muun luokan mielestä oikeassa b) ei suostu perääntymään ristiriitatilanteessa milliäkään. Toisen virheen hän teki, kun ei rauhoittanut tilannetta heti, kun homma meni riitelyksi. Kolmannen virheen hän teki, kun ei myöntänyt olleensa aiheessa väärässä. Jos suorittaisin tämän kurssin vain tehtävinä, ja jättäisin loput luennot väliin... Huoh.

Mutta iloisempia uutisia: Sain PALKALLISEN työssäoppimispaikan ensi kevääksi. Juhlin! Paikka on lisäksi omaa alaani, ja toivoa on saada työtehtäviksi muitakin kuin niitä kaikista pahimpia hanttihommia. Nyt tarvitsee enää löytää vastaava paikka kesäksi. Sitten olisi valmistuminen taas vähän lähempänä. :)

Edit: Aaargh. Päivä sen kuin paranee. Pääsin kotiin, niin avokin äiti oli lipsauttanut avokille, että pukuni käsiraha on jo maksettu. En ollut kertonut siitä vielä, kun halusin ensin maksaa avokin äidille sen käsirahan. Ei olisi pitänyt odottaa. Nyt avokki sitten oli suunnattoman vihainen siitä, että olin ostanut puvun, vaikka hän oli sanonut että se on liian kallis. Enkä ollut kertonut hänelle siitä.

Olen kyllä alkanut salailla avokilta vähän liikaa asioita. En ole kertonut, etten ole saanut orgasmia pitkiin aikoihin. En ole kertonut, että limakalvoni kuluvat joka yhdynnässä puhki. En ole kertonut, jos yhdyntä sattuu, toivon sen vain loppuvan pian. En ole kertonut, jos ostan yhteisillä rahoillamme jotain, hän vain huomaa sen saavuttuaan kotiin. Tämä kai kertoo kai siitä, etten luota häneen. En tiedä, miten luottamusta voisi parantaa. En myöskään kestä, jos hän sanoo minulle ei. Toisaalta hän ei tunnista, milloin hän sanoo ei sellaisessa tilanteessa, jossa minä en suostu perääntymään. Sitten teen kuitenkin niin kuin haluan, ja hän loukkaantuu... Seuraavaksi kai pitää aloittaa parisuhdeterapia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)