9.1.2011

Ahdistus estää nukkumasta mutta hereillä ei pysy


Tee nyt sitten tässä jotain järkevää. Heräsin ensin tuossa kahden maissa iltapäivällä, mikä tarkoitti sitä että otin peiton mukaan ja siirryin makaamaan sohvalle. Seitsemältä alkoi jo olla mahdotonta pitää silmiä auki, joten menin takaisin nukkumaan. Näin aivan hirveää painajaista, jossa joku mies halusi viedä minut mukanaan ullakolle, ja kun en halunnut, hän tuli päälleni makaamaan. En saanut huudettua, en liikuttua, en herättyä. Kun lopulta sain itseni jotenkin hereille, mutta tuntui että uni vain jatkuu ja jatkuu. Torkahdin, ja uni jatkui taas, revin itseni hereille, torkahdin... Lopulta heräsin kunnolla, ja pääsin sängystä ylös ja halaamaan avokkia, joka oli vielä koneensa ääressä. Kello oli kymmenen illalla. Hain kuumaa juotavaa jotta rauhoittuisin ja aloin katsoa leffaa. Puoli 1 avokki alkoi mennä nukkumaan ja pyysi että ainakin kokeilisin, saisinko nukahdettua. Tulin kokeilemaan, mutta kohta huomasin vajonneeni niin hirveään ahdistukseen, että tuntui kuin huone olisi kasvanut hallin kokoiseksi ja minä olin hajoamassa palasiksi. Ei kuin ylös ja koneen ääreen.

Aiemmin päivällä näin unta, jossa jahtasin mummoa ympäri mummolaa ja kun sain hänet kiinni, hakkasin hänen päätään juntalla kunnes se oli enää vain veristä mössöä. Huusin koko ajan hirveän vihaisena, mutta kun pää oli tohjona, polvistuin mummon viereen ja itkin ja pyysin anteeksi. Mummo nousi ihan kunnossa siitä ja istui viereeni juttelemaan, en muista mitä. Mutta jotenkin kauhean lohduttava hän oli. Eli raivoa mummoa kohtaan taisi tuossa unessa purkautua, ja tunsin siitä raivosta syyllisyyttä. Mutta miksi olen näin hirveän väsynyt ja sekaisin taas? Nyt joku kertoo, mitä helvettiä on tekeillä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)