11.1.2011

Huonompi kausi, taas


Tein viime yönä periaatepäätöksen olla enää menemättä tällä viikolla kouluun. Teen kotona tehtävät, joita muuten koulussa tehtäisiin, niin voin nukkua silloin kun siltä tuntuu. Nyt on näemmä noussut pintaan kaikenlaisia tunteita isää kohtaan. Siis sellaista isää, jollaista olisin toivonut. Näen unia, joissa teen jonkun miehen kanssa kaikkea, mitä ihmiset ovat minulle kertoneet isänsä kanssa tekevänsä. Suren sitä, mitä minulla ei ole ollut. Samaan aikaan kaipaan tuota kuvitteellista isää. Minulla on ikävä ihmistä, jota ei ole olemassa.

Lisäksi pintaan on noussut kaikenlaisia hyväksikäytetyltä "kiellettyjä" tunteita. Olen käynyt tässä läpi lähes koko tunteiden kirjon mielensärkijää kohtaan. Kaikkea, mikä on aiemmin jäänyt vihan ja tuskan alle piiloon. Yhdessä unessa olin hänen tyttöystävänsä, ja ylpeä siitä. Jokaisen tytön unelma, jonka isän pitäisi antaa olla unelma. Lisäksi nukuin todella levottomasti, näin painajaisia nälkää näkevistä kissanpennuista, heräilin vähän väliä enkä tajunnut missä olen. Muistan jossain vaiheessa katsoneeni ympärilleni ja luulleeni olevani luolassa. Sitten näin verhomme, ja ajattelin ensin että ne ovat valtava ovi tuossa luolassa, mutta kun näin niiden kuviot, tajusin että ne ovat verhot. Väsyneet aivoni löivät hetken tyhjää, ennen kuin tajusin etteivät meidän verhot roiku luolan seinällä. Saa nähdä, mitä ensi yö tuo tullessaan...

Aivan muihin aiheisiin: Korvikset häihin on nyt löydetty. Minä ja avokki olimme molemmat sitä mieltä, että yhdet helmikorvakorut olivat nappivalinta. Eivätkä ne maksaneet kuin kympin. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luen jokaisen kommentin ja arvostan niitä, vaikka en aina vastaakaan. :)